Syksyn tapahtumia...

Vihdoin sain adapterin käyttööni, jonka avulla kuvien siirto omalta läppäriltä onnistuu. Ehkä nyt saan päiviteltyä blogiakin useammin???

Päivitys lähtee siis siltä ajalta, kun olimme juuri saaneet avaimet uuteen kotiin. Ensimmäisen viikonlopun käytimme seinien maalaamiseen. Pojat saivat itse valita seiniensä värin. Kasperin huone on keltainen banaani, Oscarilla vihreä papukaija ja Valterilla sininen päiväuni. Kivoja värejä kaikki. 

Jokainen poika sai itse osallistua seinänsä maalaamiseen. Tässä Valter maalaa lattianrajaa.

Kontti purettiin viikonlopun jälkeisenä maanantaina. Se oli kyllä aika järkyttävää aikaa. Laatikot ja paketoidut huonekalut mahtuivat juuri ja juuri sisälle ja sitten olisi pitänyt alkaa purkamaan niitä. Minä olin saanut ensimmäisen sijaisuuteni ja töihin piti jaksaa heti tiistai aamuna klo 7. Täytyy sanoa, että se viikko oli yksi rankimpia. Päivät kävin päiväkodilla ja illat purettiin laatikoita ja kuorittiin huonekaluja paketista. Aivan kreisiä. Edellisissä muutoissa on aina kuulunut myös tavaroiden purku, mutta tähän muuttoon se ei sisältynyt. Juuri kun sitä olisi eniten tarvittu!!! No siitä selvittiin ja nyt koti alkaa olla kunnossa, toki yläkerta on vielä kesken, mutta vähitellen.

Kasper on pelannut Pyrinnön koripallojoukkuessa ja sitä kautta Juha ja Kapsu ovat käyneet korismatseissa. Tässä matsissa Kasper pääsi kentälle saattamaan joukkueen lavalle. Jännää oli!

Syysloma viikon vietimme kotona. Pojilla oli lomaa vain ke-pe ja olin ne päivät myös kotona. Ensimmäisen kerran oli aikaa tutustua vähän lähimaastoon ja löysimme lähimetsästä puolivalmiin puumajan. 

Heti piti hakea vasarat ja naulat ja alkaa rakentamaan. Tämä oli selvästi loman kohokohtia. 

Tosin pe-la saimme hyvän ysätäväperheemme Espoosta yökylään. Vietettiin iltaa ja käytiin lasten kanss kokeilemassa sulkapalloa. Ihanaa, kun on ystäviä joiden kanssa jakaa komennuselämän aikaisia kokemuksia. Niistä tunteista ja kokemuksista on vaikea puhua henkilöille jotka eivät ole samaa kokeneet ja toistaalta välillä tuntuu että eivät he sitä halua edes kuulla :( Sama asia se tuntuu oleva työpaikoilla, komennuslaisen kokemusta ei osata otaa oikein käyttöön. Todella huolestuttavaa tietämättömyyttä.

Lauantai iltana teimme perheen kesken fondueta. Aijai, että hedelmät suklaakastikkeella on hyvää!

Seuraava viikonloppu olikin sitten poikien serkun Joonatanin yksivuotis synttärit. Vietimme niitä Salossa Halloween teemalla. Leivoimme hämähäkki kuppikakkuja ja koristelimme Joonatanin kodin seitein.

Puhkeutuakin sai :)

Kirsi ja Jari :)

Synttärisankari puhaltaa kynttilää. Äidin piti vähän auttaa.

Varsinaisena Halloween päivänä kutsuimme poikien kavereita kylään ja Juha tarjoili heille pizzaa ja herkkuja sillä aikaa kun minä olin poikien koululla valmistelemassa vanhempainyhdistyksen järjestämää Halloween juhlaa.

Oli ilo nähdä miten vanhempainyhdistyksen väki oli pukeutunut teeman mukaisesti ja paikalle tuli paljon lapsia ja perheitä. Minä olin kaupalla myymässä kaikenlaista Halloween krääsää ja osa tavarasta loppui alta aikayksikön. Ainut asia mikä minua kovasti ihmetytti oli rehtorin ja opettajien puuttuminen. Kovasti opetusväki toivoo yhteisöllisyyttä ja vanhempien mukana oloa koulun arjen helpottamisessa, mutta miksi ihmeessä he eivät näytä mallia tulemalla vanhempien järjestämään juhlaan???!!! Näin vain muutaman opettajan paikalla. Oskun opettajalle pisteet, koska hän toi sinne koko perheensä, mutta hän oli kyllä aivan poikkeus :(

Mainitsin asiasta Vertailevan kasvatustieteen professorille koulussa ja hän sanoi siinä olevan hyvä gradun aihe. Opettajat kovasti kertovat tekevänsä "ylimääräistä työtä" koulupäivän lisäksi, ja muutenkin luodaan kuva, että opettajt antavat kaikkensa meidän lasten eteen, mutta onko tämä vain hyvin luotu illuusio? Pahoittelen kaikkia rakkaita opettajaystäviäni, jotka tämän lukevat. Opettajilla ja kaikilla kasvatusalan työntekijöillä on aivan mieletön vastuu siitä miten tämä meidän suomenkansa kasvaa, joten en nyt osaa pitää suutani kiinni, vaan sanon mielipiteeni asian suhteen. Tosin tiedän, että poikkeuksia on, niin kuin esim. Oskun tämän hetkinen luokanopettaja. Hän todellakin ottaa työnsä oikealla vakavuudella ja yrittää saada vanhempia mukaan järjestämällä tapahtumaa koulun jälkeen koko perheelle. Upeaa yritteliäisyyttä!

Palatakseni tuohon opettajien ja kasvattajien vastuuseen. Kovasti käydään keskustelua siitä, miten  kasvatusvastuu on siirtynyt pois vanhemmilta. Se varmasti pitää paikkansa, eikä mikään ihme! Viettäväthän lapset suurimman osan hereilläolo ajastaan muiden kuin vanhempiensa hoidossa. Uskon, että osalla vanhemmista tavallaan katoaa tatsi ommiin lapsiinsa. Ehkä lapsia ei haluta kasvattaa (komentaa) niiden kahden tunnin aikana, kun lapsia ylipäätänsä näkee? Lapset huitelevat omillansa jo alle kouluikäisenä, samalla perhe erkaantuu, eikä lapset edes halua välttämättä viettää aikaa vanhempiensa kanssa, se ei ole cool?! Asioita ei voi tietenkään yleistää näin rankasti, mutta jotain menee kuitenkin monessa perheessä vikaan. 

En myöskään voi olla avautumatta siitä todellisuudesta mitä olen nähnyt päiväkodeissä ollessani siellä sijaistamassa. Lapset joutuvat kokemaan aivan järkyttävää alistamista ja haukkumista. Toki tämä ei varmasti ole tilanne joka päiväkodissa, mutta että siis näinkin huonoa "kasvatusta" voidaan antaa ja vielä yksityisessä päiväkodissa. Olen suoraan sanottuna järkyttynyt! Lapsille ei annetta lisää ruokaa, koska se loppuu. Ja joka aamu tarjotaan kaurapuuroa ilman hilloa ja jos käy hyvä säkä niin maitoa saattaa irrota tippa.

Märkänä syyspäivänä neljävuotiaat määrätään kulkemaan parijonossa puistoa ympäri, koska opettaja ei jaksa sitä sotkua mikä tulisi jos lapset päästettäisiin puistoon leikkimään. Lapsia nostellaan kovakouraisesti ja jos he itkevät pelosta, heille huuudetaan lopeta. Jos lapset tappelevat asioita ei selvitätä eikä heitä opeteta toimimaan riitatilanteissa oikein. Esim. kertomalla miten kaverille voisi sanoa, jos haluaisi lainata hänen lapiotaan. Päiväkodit ovat ensimmäisiä paikkoja missä moni lapsi joutuu ensimmäisen kerran opettelemaan ryhmässä toimimista. Jos lapsille ei kuitenkaan opeteta tapoja vaan nauretaan, huudetaan ja näytetään huonoa esimerkkiä, niin miten lapset voisivat yhtäkkiä koulussa toimia hyvin ja sopuisasti?

Toisessa päiväkodissa lapset esiteltiin minulle nimien sijasta ujona, puheliaana, vilkkaana jne. Ja tämä tapahtui  lasten kuulleen. Ruokaa huoneeseen tullessa opettaja huokaili lujaan ääneen "Taas Lindströminpihvejä, kamalaa". Yritä siinä sitten saada lapset syömään? Tiedän kyllä, että hoitajatkin ovat vain ihmisiä, mutta silti! Jätän tämän asian nyt tähän...

Pari viikonloppua sitten teimme treffit kummityttömme perheen kanssa Reisjärvellä. Siellä asustaa hänen molemmat isovanhemmat ja saimme täydenruokapalvelun koko viikonlopulle. Aivan upeaa luksusta! Parasta oli tietenkin viettää aikaa Parkkilan perheen kanssa ulkoillen ja urheillen.

Suomikin osaa näyttää kauniilta harmaana syyspäivänä.

Tämä liukumäki oli suuri hitti!

Petra-Sofia liusussa.

Luntakin saimme vähän tuoksi viikonlopuksi ja tottahan siitä piti lumiukko rakentaa.

Vähän kurainen, mutta yhdessä tehty :)

Ulkoilun ja kahvittelun jälkeen Tommin pikkuveli piti meille kunnon treenin. Ensimmäiseksi pelattiin jalkapalloa, sitten oli vuorossa nyrkkeilyä ja viimeiseksi vielä koripallomatsi.

Valter ja Anton ottaa matsia.

Juha ja Tommi.

Kasper ja Patrik.

Sari ja Tommi, hyvä väistö Tommi ;)

Lopuksi pojat vielä kieppuivat köysissä.

Illalla saunottiin ja päästiin Hanna-Marin kanssa juttelemaan kaikki maan ja taivaan väliltä. Surullista, että he kohta muuttavat pois Suomesta. 

Seuraavana päivänä pojat olivat aikaisin hereillä ja aamupalan jälkeen alkoivat rakentamaan majaa majapaikkamme pihamaalle.

Suloinen Petra-Sofia.

Viime viikonloppuna minut oli kutsutte naisten iltaan Kirkkonummelle. Juha sopi veljensä kanssa treffit Tuuloksen. Olin loppuviikon taas päiväkodilla töissä, mutta kuinka ollakaan venäytin selkäni. Oli pakko jäädä kotiin perjantaiksi ja naisten illanviettokin jäi väliin. Harmitti kyllä aika tavalla, mutta parempi kuitenkin ottaa rauhassa selän kanssa.

Eka tenttikin oli muuten kyseisellä viikolla. Se meni mielestäni hyvin, mutta lopputulokset tulee parin viikon päästä.

Sunnuntaina vietimme isänpäivää. Aamulla paistettiin isille lättyjä ja iltapäivästä mentiin Viikinkiravinto Haraldiin syömään. Siellä oli aivan mielettömän hyvä palvelu. Lapsiakin palveltiin aivan ensi luokkaisesti eikä heidän normaali käytös tuntunut haittaavan ketään. Tuollaiseen paikkaan menee mielellään uudestaankin. Kaiken lisäksi ruoka oli aivan ensi luokkaista. Mahtava alkuruokabuffee kaikkine merenherkkuineen, pääruoan sai valita listasta ja jälkkäriksi vielä suklaa-kirsikka kakkua.

Pääruoan lohiannos.

Tällä viikolla saimme vihdoin verhotkin seinään. Kiitokset Kirsille ja Jarille poran lainauskesta.

Eilen pidimme ensimmäiset viralliset tuparit Tampereen kavereille. Hassua huomata, että kaikki ovat edelleen aika samanlaisia.

Myös lapset olivat tervetulleita tähän juhlaan. Koko porukka jälleen koossa!