Olen tosi pahoillani, että tämä blogin kirjoittelu meinaa aivan kokonaan jäädä täällä Suomessa. Syksy on todellakin alkanut ryminällä ja arki rullaa jo kovaa vauhtia. Kaikki arki-illat perjantaita lukuunottamatta menee poikien ja omien harrastusten parissa. Perjantai illat saamme pyhittää jo pitkään perinteenä olleelle elokuva/karkkipäivälle. Kiva viettää edes yksi ilta viikossa kotona koko perheen voimin herkkuja nauttien.
Omatkin opintoni ovat pyörähtäneet käyntiin Tampereen yliopistolla. Aivan uskomatonta miten mielenkiintoisia kaikki luennot ovat tähän asti olleet. Sattumalta Oskun luokkakaverin äiti on samoilla luennoilla, kiva saada uusia tuttavuuksia.
Työhaastatteluissakin olen muutamassa jo käynyt. Yhden paikan sainkin, mutta se sitten meni ohi suun kun en heti ottanut sitä vastaan (täytyy myöntää, että oli kyllä todella epäammattimaista toimintaa työhönottajan puolelta, eikä sen puoleen haittaa kyllä yhtään). Ja täytyy uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Todellisuudessa paras vaihtoehto tällä hetkellä olisi tehdä esim. sijaisuuksia. Opinnot ovat listassani tärkeinpänä, jotta saisin ne nopeasti suoritettua.
Iloinen olen myöskin harrastuksista jotka sain itse aloitettua. Liityin nimittäin englanninkieliseen teatteriporukkaan. Näytöksiäkin on muutama luvassa keväällä, joten kaikki vaan katsomaan ;) Lisäksi aloitin pianotunnit taas monen vuoden tauon jälkeen. Opettaja lykkäsi heti eteen Kuutamosonaatin ja sitä tässä onkin sitten tahkottua joka ilta. Aivan upea kappale, mutta kyllä sitä on aika ruosteessa.
Äitini on viettänyt täällä meillä Kissanmaalla aika paljon aikaa, koska hän on sairaslomalla. Olemme keitelleet omenahilloja ja omenamehuja melkein liikaa. Vielä olisi yksi puu täynnä omenoita, mutta se saa nyt kyllä jäädä.
Perjantaina saamme uuden kotimme avaimet ja alamme siirtämään tavaroita ensin täältä Kissanmaalta sinne. Kontin purkajat tulevat vasta maanantaina (13. hääpäivämme), koska tarkoituksenamme olisi vielä maalailla vähän seiniä ennen kuin tavarat ovat tiellä.
Kovasti on asioita mitä täällä ollessa olen miettinyt, mutta eihän ne nyt enää mieleen tule, kun istun koneella. Kaiken kaikkiaan ollaan todella iloisia ja onnellisia kaikki täällä Suomessa. Toki muuteman kerran on mahassa muljahtanut, kun olen nähnyt valokuvan tai jotain muuta mikä muistuttaa Kalifornian vuosista. Tiedän kuitenkin, että halusin itse enemmän ja myös lapsille tämä tuntui paremmalta paikalta opiskella ja elää. Juha ehkä olisi ennemmin töissä siellä missä oikeasti tapahtuu, mutta kyllä meillä kaikilla on oikeasti hyvä olla tässä missä nyt juuri ollaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti