Yksinhuoltajana kuusi päivää

Juha on ollut tämän viikon työmatkalla Intiassa ja sen kyllä huomaa nahoissaan. Ennen kuin alan edes valittamaan, niin ensin iloisempia asioita.

Sunnuntaina kävimme heittämässä Juhan lentokentälle ja ennen sitä söimme kokoperhe myöhäisen lounaan Elefantti Baarissa, joka sijaitsee aivan lentokentän läheisyydessä. Pöydistä on kivat näkymät suoraan lentokentän kiitoradalle ja poikien aika kuluukin mukavasti koneita katsellessa. Syötyämme heitimme Juhan siis kentälle ja ajoimme suoraan Suomikoululle, Joulujuhlan viettoon.

Juhla meni kaikkinensa tosi kivasti, vaikka vähän jännitin miten Valtsun kanssa käy. Minä kun olin lavalla ensin oman ryhmäni kanssa, sitten Valtsun muskari-ryhmän kanssa ja lopuksi oli vielä opettajien esitys. Pelko oli kuitenkin turha, koska Valtsu oli kivasti mukana kahdessa ensimmäisessä esityksessä ja opettajien esityksen kohdallakin istui hienosti minun ryhmäni lasten kanssa. Juhlan lopussa joulupukkikin tuli käväisemään ja lapset saivat pienet pussukat pukilta.

Oskun ryhmä

Kapsun ryhmä
Valtsun ryhmä

Joulujuhlan jälkeen ajelimme poikien kanssa kotiin ja minä pakkasin seuraavan koulupäivän eväät valmiiksi ja vaatteetkin valittiin tuolien selkänojille odottamaan. Aamu olikin juuri niin katastrofaalinen kuin olin odottanutkin. Ehdittiin kuitenkin kouluun ajallaan, niinkuin kaikkina seuraavinakin aamuina, mutta nautinnolista lähteminen ei kyllä ollut missään vaiheessa. Olisihan sitä voinut tietty laittaa kellon soimaan aikaisemmin, mutta klo 6:45 on paras mitä tällä hetkellä pystyn.

Osku herää meillä aina reippaasti ensimmäisenä, mutta jokaiseen aamutoimeen täytyy patistaa kymmenen kertaa ja jossain vaiheessa ääneni muuttuu kimeäksi ja korkeaksi. Kapsua taas ei meinaa saada sängystä ylös, tosin sitten kun hän lopulta nousee, niin hän on onneksi varsin nopea käänteissään. Valtsu nyt ei vielä ikänsäkään puolesta tee yhtään mitään ja toisinaan taas on kaikista reippaimpana tekemässä. Tilanne on aina sama +/- nolla, täytyy varmaan olla kuitenkin iloinen, että yksi on aamuvirkku ja toinen on omatoiminen, kolmannesta vielä paha mennä sanomaan mitään?!

Nyt on tähän väliin pakko mainita(että jotkut eivät ymmärää minua täysin väärin), että rakastan poikiani yli kaiken ja pois en antaisi mistään hinnasta :) Välillä on kamalaa, toisinaan ihanaa ja joskus jopa kamalan ihanaa. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana olen vasta alkanut ymmärtämään ne kaikki kommentit joita saan harva se viikko..."Ai sulla on kolme poikaa, vau!!!" Tällä meidän kolmikolla on nimittäin virtaa aina vaan enemmän ja enemmän ja aina pitää suunnitella mihin tämän kaiken vauhdin ja energian saisi ohjatuksi?

Pojat ovat luonteiltansa aikas erityyppiset. Sain Suomesta mukaani kirjan, jossa kerrotaan erilaisista temperamentti tyypeistä ja kuinka toiset piirteet yhdistyessään saavat aikaan aikas hankalan lapsen. Tosin aikuisena niistä piirteistä voi olla valtavastikin hyötyä jos vain löytää oman paikkansa maailmassa. Siinä myös mainittiin, että toiset lapset vain yksinkertaisesti ovat helpompia luonteeltaan ja helpompia kasvatettavia kuin toiset. Joten nyt te kaikki joiden lapset eivät aina käyttäydy kuin taivaanenkelit voitte näyttää pitkää nenää niille "malli" vanhemmille, jotka pyörittelevät silmiään, kun teidän(ja meidät) lapset eivät käyttäydy mallikelpoisesti. Heillä nyt sattuu olevaan onnea lapsen temperamantin kanssa sillä ei mallikelpoinen lapsi aina olen loistavan kasvatuksen tulosta ;) Tosin varmasti hyvä kasvatus auttaa asiassa :)

Tulee myös muistaa, että me aikuisetkin omaamme tietynlaiset luonteen piirteet ja jos ne eivät mene yhtään yhteen lapsen kanssa, on kasvatustehtävä aina vain haastavampaa. Itse koen kasvaneeni valtavasti Asperger-pojan kanssa, mutta paljon on vielä opittavaa...pinnan vaan pitää venyä puolet enemmän kuin muiden kanssa. Vähän tietämättömämmät laittava Asperger lapsen käytöksen ilkeyden, laiskuuden, itsekkyyden ja saamattomuuden piikkiin(ja välillä siihen itsekin sorrun), mutta täytyy vaan muistaa, että he eivät yksinkertaisesti näe tätä maailmaa samallalailla. Ja loukkaavat toisia tietämättään, eivät siis missään tapauksessa tahallaan. Minusta tuntuu, että Asperger lapsi ei edes osaa olla tahallansa ilkeä??? Nyt toivottavasti tämä ei ala jo kuulostamaan jonkun sortin saarnaamiselta, mutta tekee hyvää itsellekin laittaa mietteitä ja ajatuksia ylös.

Tässä vielä linkki suomenkieliselle sivustolle, jossa kerrotaan vähän Asperger oireyhtymästä. Olen tutustunut täällä moneenkin suomalaiseen opettajaan ja he eivät todellakaan tiedä "mitään" Aspergeristä. Minusta siinä on selvä aukko opettajankoulutuksessa. Itse olimme onnekkaita aikanaan, koska lasten perhepäivähoitaja oli tietoinen erilaisista oireyhtymistä ja osasi ohjata meitä jatkotutkimuksiin. Kiitos Mari!

http://www.perusopetus.fi/asperger.php

Jep, sattui ja tapahtui tällä viikolla muutakin... Tiistaina vietimme Valtsun leikkikoululla Valtsun synttärit. Valtsu pääsi istumaan luokan eteen erityiseen synttärituoliin, hänelle luettiin synttärikirja, laulettiin synttärilaulu ja lopuksi hän sai vielä sammuttaa kolme kynttilää. Valtsu istui koko toimituksen ajan tuolissa, iloinen virne naamalla ja oli melkein pakahtua ylpeydestä...niinkuin tietysti äitinsäkin :)

Illalla pojat oli kutsuttu Jungle -leikkipaikkaan Sara tytön 7-vuotis synttäreille ja siellä saatiin energiat purettua hienosti.

Keskiviikkona pidin Oskun luokalle "Holiday" -juhlat ja aiheena oli piparkakkutalojen kokoaminen. Otin oppia edellisviikolla Kapsun luokassa tekemästämme piparitalosta ja hankin ja valmistelin materiaalit valmiiksi. Onneksi Oskun luokalla on vain 12 lasta, koska grahamkeksien "sahaaaminen" oikean kokoisiksi palasiksi ei ollut helpoin tehtävä. Keräsin myös kolehdin vanhemmilta sekä pyysin kaikkia lapsia tekemään pienen kortin opettajalle. Opettaja oli erittäin otettu muistamisesta, juhla meni hienosti ja itsellekin jäi tosi kiva mieli. Valtsu oli tietysti mukana rakentamassa ja koristelemassa piparitaloja, hienoja taloja tuli.
Valtsu on muuten alkanut puhumaan englantia ja hauskasti välillä sekoittaa kieltä. Esitteli ystävälleen pannukakkua, sanoen:" This is pannukakku." Ja koulussa opettajan lukiessa luokan edessä kakku-kirjaa, hän kävi opettajalle korjaamassa cake- sanan moneen otteeseen, "no, kakku" ja osoitti kakkua. Opettaja naureskeli jälkeen päin, että hänkin taitaa tässä oppia vähän suomea.

Torstaina vein kaikki pojat kouluihinsa ja pääsin pitkästä aikaa kuntosalille. Kyllä teki hyvää! Illalla ajeltiin taas poikien harrastukset läpi. Jostain syystä pojilla olisi virtaa riittänyt vielä enemmänkin ja ilta olikin yhtä tulta ja tappuraa. Lopuksi he kuitenkin väsähtivät ja minä pääsin koneen ääreen.

Blogin pitäminen on jollakin tavalla jopa terapeuttista :) Saa purettua ajatuksia ja asiat saavat uuden perspektiivin.

Perjantai-iltana haimme Juhan kentältä ja joulumieli palasi samantien. Tosin kyllä se Juhallakin päivän otti taas tottua tähän menoon, mutta pikku hiljaa. Lauantai aamupäivällä hyppäsimme koko perhe polkupyörien selkään ja ajelimme läheisen koulun pihalle ulkoilemaan. Iltapäivällä oli tarkoitus koko perheen lähteä luistelemaan jäähallille, mutta Valtsu nukahti lähdön hetkellä päiväunille, joten minä jäinkin sitten kotiin hänen kanssa. Isoilla pojilla oli ollut hauskaa talven ensimmäisellä luistelureissulla, niinkuin kuvasta näkyy :)