Suomessa

Nyt on Suomen reissu takana ja kamala jet lag päällä. Illalla täytyisi jaksaa valvoa pidmpään, että herääminen siirtyisi aamu kolmesta eteenpäin. No pikku hiljaa...

Matkaan lähdimme Oskun kanssa viime viikon tiistai-iltana ja valitettavasti Luftansa oli päättänyt päivittää lähtöselvitysohjelmistonsa samana iltana. Niinkuin voi arvata päivitys ei mennyt ihan nappiin ja me Oskun ja Maijan(samalla lennolla lähti onneksemme myös ystävien au-pair tyttö) kanssa päädyimme nukkumaan kylmällä lentokentän kivilattialla. Lopulta lento lähti, kylläkin viisituntia myöhässä sillä seurauksella, että myöhästyimme jatkolennolta. Luftansa hoiti asian kuitenkin mallikkaasti, he järjestivät hotellin, taksin, illallisen ja aamiaisen hyvästä hotellista. En minä ole ennen Munchenin lentokentän ulkopuolella ollutkaan, kauniita maalaismaisemia tuli sitten nähtyä ja hämmästyksekseni kaikki näytti niin kovin suomalaiselta.

Seuraavana aamuna pääsimme viimein Suomeen ja ensiksi näimme Oskun kummit Katjan ja Arton sekä oman kummityttömme Iriksen Espoossa. Ulkoilimme, saunoimme, söimme ja juttelimme. Osku kävi illalla kummisetänsä Arton kanssa Espoon uimahallissa ja nautti suunnattomasti saamastaan huomiosta. Seuraavana päivänä Valtsun toinen kumitäti Karolina Kirkkonummelta tuli hakemaan meitä tyttöjensä Iiriksen ja Veeran kanssa kylään ja minä nappasin Iris tytön vielä mukaani. Mukavasti menivät leikit yhteen Oskulla ja tytöillä :) Hauskinta taisi olla omenoiden keräily, olivatkin erittäin maukkaita.


Iltapäivällä äiti tuli hakemaan meitä Espoosta ja ajelimme Tuulokseen tapaamaan Juhan veljeä Mikaa lapsineen. Paikalla olivat myös Juhan setä Jussi vaimoineen. Olivat halunneet tulla katsomaan meitä, kun eivät ole moneen vuoteen nähneet:(

Oskulla oli hauskaa serkkujen kanssa ja me vanhemmat keskustelimme alustavasti Joope serkun mahdollisesta ensi kesän retkestä Kaliforniaan.

Illalla ajelimme Tampereelle ja jäimme Oskun kanssa Kirsi siskolle yöksi.

Lauantaina lähdimme Kirsin ja Sirpan kanssa käymään Killinkoskella ja Osku jäi Juhan ja Jarin (siskojen miesten) kanssa Tampereelle. Miehet olivat käyneet lasten kanssa keskustassa syömässä ja vielä ostaneet askarteluvihot lapsille sekä pelanneet Wiitä.

Kuvassa mummun mökki Killinkoskella.

Mummumme, joka täyttää ensi vuonna 100-vuotta on siirtänyt talonsa jo isämme nimiin. Kävimme läpi tavaroita, siivosimme ja muistelimme. Paikasta on paljon lämpöisiä muistoja. Kiikuimme aina kesät isovanhempiemme riippukeinussa, puimme heidän näytelmävaatteitaan päällemme ja teimme vanhemmille esityksiä, keräsimme pellonlaidalta Timoteihin metsämansikoita ja teimme kukkakimppuja. Mummo teki joka kerta lihapullia ja perunamuusia ja antoi meille isot pussit karkkia, kun lähdimme kotimatkalle.

Itse vietin yhden kesän mummolassa, kun olin kesätöissä Inkalla Killinkoskella. Silloin tutustuin mummuun ja vaariin paremmin ja he olivat itseasiassa hulvattoman hauskaa seuraa. Vaari istui silloin jo pyörätuolissa ja mummo juoksi pitkin taloa vaaria työnnellen ja lauloi jotain supersankari laulua.

Itselle on kova paikka luopua paikasta, vaikka emme ole vielä täysin päättäneet mitä mökille teemme. Siellä on ollut paha vesivahinko viime talvena, kun putket ovat poksahtaneet ja vettä on valunut maastoon valtavasti. Katsotaan mitä mökille teemme.

Sunnuntaina oli isämme hautajaisten aika. Kun näin hautausmaalla isämme hautapaikan syvän kuopan ei itkua voinut enää pidätellä. Siunaustilaisuus järjestettiin Killinkosken kappelissa ja paikalla olivat lähisuku, äitini sisarukset, isän kummilapset, isän serkku ja isän muusikkoystäviä. Tilaisuus oli pieni ja kaunis, jonka jälkeen siirryimme Virtain Ainalaan muistotilaisuuteen.


Pappi oli oikein mukava ja kertoi käyneensä San Franciscossa jo kolme kertaa. Löysimme myös yhden yhteisen tutun Kaliforniasta.

Isän lapsuuden ystävä piti hyvän puheen isän nuoruudesta ja kouluajastaan. Täytyy sanoa, että en ollut ennen siitä paljon kuullutkaan esim. sitä että isämme on pelannut koripalloa kouluaikanaan.

Pidin myös itse pienen puheen, jossa muistelin isää meidän kaikkien siskojen kautta. Kokonaisuudessaan tilaisuus oli erittäin hieno ja isä olisi varmasti ollut iloinen saamastaan huomiosta.Maanantaina hoidimme Kirsin ja lasten kanssa pankkiasioita, loput jäävätkin sitten Kirsin hoidettavaksi.

Illalla tapasin Tampereen naisystäviäni ravintola Haraldissa illallisen merkeissä. Millan kanssa tilasimme kimppaan Päällikön riistamiekan ja kuten kuvasta näkyy ruoka oli suussa sulavaa. Päälle vielä tervattua jäätelöä ja olo oli onnellisen autuas. Näin myös ensimmäisen kerran Kristiinan kolmi viikkoisen suloisen tyttövauvan.


Tiistaina kävimme Oskun kanssa ostoksilla Prismassa ja ostimme kaikki tuliaisnamit ym. Illalla lähdimme linja-autolla Helsinkiin, josta Kapsun kummitäti noukki meidät kyytiinsä. Pojilla tuntui alkavan heti leikit, ensin DS:n merkeissä ja sitten pikkulegoilla. Hanna vei meidät heidän talonsa rakennustyömaalle, jonka valmistumista olemme saaneet seurata bloginkin kautta. Käykääpä vilkaisemassa.

http://talojokinen.blogspot.com/

Illalla pojat kävivät keskenään saunassa, jonka jälkeen me äidit pääsimme saunomaan. On se vaan ollut ihana viettää edes viikko kaikkien rakkaitten ystävien ja sukulaisten seurassa, vaikka matkan aihe itsessään olikin erittäin surullinen.

Keskiviikko aamuna perheen pojat lähetettiin kouluun ja me lähdimme Hannan ja Oskun kanssa Hulluille päiville. Kyllähän sieltä vielä jotain tarttui mukaan ja lopputuloksena olivat tupaten täydet matkalaukut(josta voin myös syyttää anteliaita ystäviäni) jotka menivät jo yli painorajojenkin. Hanna heitti meidät lentokentälle ja lähtöselvitysjonossa törmäsin vielä Maarittiin, joka oli lähdössä miehensä kanssa Pariisiin lomalle. Kyllä maailma on pieni!
Nyt sitten odottelemme innolla vastavierailuja. Aika moni olikin nyt innostunut lähtemään täällä käymään. Katsotaan miten moni saa matkan oikeasti aikaiseksi ;) Olette kaikki kuitenkin enemmän kuin tervetulleita!!!

Tässä vielä muutama valokuva ennen Suomen reissua:

Naiset suomipuistossa, Sanna-Riikan viimeinen suomipuisto(ainakin tällä erää;).

Kapsu jalkapallo harkoissa.

Sanna-Riikka valmisti meille ihanat biisoniliha hampurilaiset.

Noel poika Valtsun hoivassa.

Loppuun vielä mainosbläjäys:

Kummityttömme isosiskon muistoa kunnioittaen toivon, että mahdollisimman moni teistä hankkii joulukorttinsa tältä sivustolta:

http://www.hyksinsyopalapset.com/myymala.htm

Ja taas tuli itku, kun tätä kirjoitin! Huomatkaa lyhtymaalaus -kortti, jonka Oskun kummisetä Arto Isotalo on maalannut.