Mistä kenkä purista?

Huh, olenpa ollut kärttyinen äiti ja vaimo tällä viikolla. Piti oikein pysähtyä miettimään, että mistä kenkä oikein puristaa?

No onhan tässä toki rankka matka takana niin henkisesti kuin ruumiillisestikin, mutta silti en halua suvaita itseltäni tälläistä kamalaa käytöstä. Tässä jonkin aikaa mietittyäni tulin siihen loputulokseen, että on aika kaivaa urheilukamppeet kaapista ja alkaa hikoilemaan kunnolla. Olen ennenkin pistänyt merkille, että mieliala muuttuu mustaksi, kun olen jättänyt liikkumiset vähemmälle. Kunnon rääkissä saa päästää paineet pihalle ja olo virkistyy kummasti.

Toinen juttu, mille on pakko tehdä jotain on yhteinen aika rakkaan aviomieheni kanssa. Meillähän oli 10-vuotis hääpäivä syyskuussa ja kävimmekin illalla syömässä oikein mehevässä pihvipaikassa, mutta siitäkin on taas jo melkein kuukausi?! Kyllä treffejä tarvitsisi olla vähintään kaksi kertaa kuussa, miksei useamminkin? Tuntuu, että arki vie mukanaan ja toisesta tulee vain joku tyyppi, jonka kanssa hoitelee lapsia ja kotia yhdessä.

No nämä kaksi kertaa kuussa tapahtuvat treffit tietysti kuulostavat ihanalta, mutta käytännössä niiden järjestäminen ei ole helppoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos joku ei ole helppoa, niin ei se tietenkään tarkoita saman tien mahdotonta. Eikun toimeksi, kalenterit esiin ja päiviä miettimään...niin ja lastenvahteja etsimään.