Juhannuksesta ja heinäkuusta

Juhannus ei tunnu täällä miltään. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran tuli täällä koti-ikävä, kun ajattelin yötöntä yötä, rantasaunaa ja ystäviä.

Me lähdimme juhannuksen viettoon Santa Cruzin lähelle Sunset State Beach:lle. Yövyimme oikein teltassa. Leiriantäalue oli siisti ja telttapaikat olivat yllättävän isoja. Kaikkiin paikkoihin kuului pöytä ja tuolit sekä grilli. Olimme ottaneet oman pallogrillinkin mukaan, jolla grillasimme tietysti makkaraa. Illemmalla sytytimme nuotion ja grillasimme vaahtokarkkeja vartaissa, pojista tämä oli illan kohokohta emmekä itsekään ole ennen moista tehneet. Pojat menivät "nukkumaan" tyytyväisinä omiin makuupuisseihinsa ja me jäimme nuotion äärelle naureskelemaan heidän keskusteluaan autoista ym. Lopuksi kuului enää Kapsun yksinlaulu, kun Osku oli vaipunut jo uneen.

Saimme myös yöllisen vieraan, nimittäin haisunäädän. Se tuli uteliaana nuuhkimaan josko meiltä olisi jäänyt jotain syötävää. Kun olimme käymässä nukkumaan, niin Valtsu vauva päätti herätä ja tämän jälkeen hän heräilikin aina kun olin saamassa unen päästä kiinni. En tiedä oliko hänellä kylmä vai ahdistiko makuupussissa nukkuminen, mutta loppujen lopuksi päädyin hänen kanssa autoon istumaan. Siinä hän sitten nukkui sylissä ja minä katselin nousevaa aurinkoa. Onhan sitä tullut ennenkin juhannusöitä valvottua, mutta vähän mukavammissa merkeissä.


Yllätyimme miten älyttömän kylmä rannassa tulee yöllä. Autojen ikkunat olivat huurteessa ja osalla leirintäalueella majailevista oli jopa talvitakit aamulla päällä. Itseasiassa se ei tuntunut silloin edes yhtään liioittelulta. Seuraavalla kerralla täytyy mennä vähän enemmän sisämaahan, jos siellä yöt olisivat lämpöisempiä.






Samana viikonloppuna aloitimme Oskun kanssa pianotunnit. Se on kuuden viikon kurssi ja viimeisellä tunnilla jokaisen lapsen tulisi esittää kaksi kappaletta luokan edessä. Täällä esiintyminen tuntuu olevan kaiken A ja O. Hyvähän se toisaalta on, että harjoittelu aloitetaan heti lapsena, kun kynnys on vielä matala. Muistan miten itse jännitin yläasteen esitelmän pitoa. No, emme ole ottaneet kurssista mitään paineita. Tähän asti Osku on tykännyt tunneista (ovat vähän Suomen muskarin korvikkeena), katsotaan miten jatkossa.

Kesäkuun lopussa kävimme Valtsun 6kk lääkärissä ja taas tuli muutama rokote ja mittaukset. Pituutta pojalle on jo kertynyt 78.7 cm ja painoa 8.9 kg. Ei ihme, että selkä on ollut kipeänä nostelusta.

Sain hyvän vinkin eräältä suomalaisäidiltä Kids Park -nimisestä leikkipaikasta. Se on auki arkisin ja viikonloppuisin jopa puoleen yöhön ja sinne voi viedä lapset leikkimään ja askartelemaan siksi aikaa, kun itse käy vaikka syömässä tai shoppailemassa. Kokeilimme tätä ystäväni kanssa ja lapset olivat tykänneet tosi paljon.Toki tuleehan se kalliiksi, kun ensin maksat hoitomaksut ja vielä tavarat mitä kaupasta löytyy, kun kerrankin on aikaa katsella rauhassa. Paikka ottaa kaksi -vuotta täyttäneitä, joten Valtsu pääsi mukaan shoppailukierrokselle.

4. heinäkuuta täällä vietettiin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää. Aloitimme päivän Kids Rodeo tapahtumassa Woodside:ssa. Siellä suhteellisen nuoret pojat ja tytöt lassosivat vasikoita hevosen selästä ja yrittivät ratsastaa sonneilla. Tuli oikein amerikkalainen fiilis heitä katselleessa. Lopuksi oli vielä possujahti, jossa lavalle päästettiin noin kymmenen possua ja 40 lasta. Se, joka sai possun kiinni, voitti palkinnon. Osku olisi halunnut mukaan, mutta jotenkin tämä ei tuntunut meistä reilulta possuja kohtaan. Possu-raukkoja revittiin takajaloista edes takaisin ja ne vinkuivat pelosta sitä lapsipaljoutta.

Tämän jälkeen olimme kutsuneet ystäväperheen meille grillaamaan kanavartaita ja kun vartaat oli syöty lähdimme heille vielä yödrinksuille. Täällä on tapana järjestää ilotulitus itsenäisyyspäivänä, mutta tapahtuma alkoi vasta pimeän tultua eli puoli kymmeneltä. Lapset pysyivät skarppeina koko illan, jopa Valtsu ja pimeän tultua kävelimme pari korttelia iltotulitusta katsomaan. Se kiva puoli Cupertinossa on, että täällä todellakin voi lähteä kävellen ravintolaan tai vaikka ystäville, tosin paljon jalankukijoita ei kuitenkaan näy. Ilotulitus oli yllättävän iso, kesti sellaisen 20 minuuttia ja kun kävelimme kotiin päin kuului lisää räjähdyksiä luultavasti San Josesta.

Päivät menevät mukavasti, mutta nopeasti, puistoista olemme siirtyneet uima-allas treffeille. Pojista onkin tullut aikamoisia vesipetoja. Välillä heiltä meinaa vaan unohtua, että uimataito vielä puuttu. Hyvin he tosin jo sukeltavat ja Valtsukin on päässyt uimakoulussa sukeltamaan Juhan kanssa.






Tässä vielä kuvia Happy Hollow puistosta San Josesta: