Crash report

Muutama kuukausi sitten onnistuin hajottamaan iPodini. Liekö muuttoruljanssissa hajonnut, vaikutti siltä, että 30 gigaiseni oli saanut saanut kunnon iskun näyttöönsä; LCD oli täysin sekaisin eikä musiikkikaan enää soinut. Täysin käyttökelvoton siis. Pakko myöntää, että hieman harmitti, kun kaiken lisäksi olin saanut sen vaimoltani lahjaksi.

Siispä painuin paikalliseen Applen liikkeeseen ja kerroin että iPod works no more. Teknikko tutki raatoa vähän aikaa, meni takahuoneeseen ja takaisin tullessaan ojensi minulle mustan laatikon käteen ja totesi, että tässä uusi soitin tilalle! Siinäpä esimerkki asiakaspalvelusta! Teknikko kyllä totesi myös, että seuraavalla kerralla joutuisin ostamaan uuden, jos vanhaa ei pysty korjaamaan (kova kohtalo). Mutta joka tapauksessa aika uskomatonta palvelua! Hieman myöhemmin huomasin, että soittimen mukana tulleet kuulokkeetkin oli ilmeisesti saaneet osansa, sillä toinen kanava oli pimeänä. Täytynee mennä ruinaamaan uudet kuulokkeetkin. Täydet pisteet Applelle! Kohta myyntiin tuleva iPhone voi muuten olla mielenkiintoinen kapistus...

Seuraavana oli sitten vuorossa tila-automme tuulilasi. Se tavallinen tarina; ensin lasissa pieni jälki ja vähän ajan päästä melkein koko lasi oli halki. Kyllä, kyllä, lasin hajoamisen olisi voinut välttää "porauksella", mutta "korjauksen suunniteluvaihe" kesti tällä kertaa hieman pidempään. Riemuissani pääsin tapaamaan jo tuttuja myyjiä dealerille jossa muistivatkin minut! Ja jopa positiivisessa mielessä, sillä antoivat aika edulliseen hintaan uuden tuulilasin, muistaakseni noin $120! Uudesta tuulilasista asennuksineen! Taas pisteet hyvästä palvelusta!


Seuraavaksi sain tuntea nahoissani paikallisten moottoriteiden ruuhkan kirot. Ajaessani kotiin töistä, liikenne oli taas sitä tuttua: 5m eteenpäin ja pysähdys, 3 m eteenpäin ja pysähdys jne... Erään pysähdyksen kohdalla takana tullut kolmen kuplavolkkarin kokoisen GMC pickupin kuski ei saaanutkaan autoansa pysäytetyksi ajoissa, vaan pamautti takapuskurini hajalle. Ajoimme autot tiensivuun ja tutkimme vahingot ja vaihdoimme naiskuskin (Kyllä! Naiset niitä ISOJA autoja täällä ajavat) kanssa tietomme. Pickuppiin ei tullut uusia vaurioita, mutta Volkkari sai tuta takapuskurissaan General Motorsin lähemmän tuttavuuden. Seuraavana päivänä muutaman puhelun jälkeen vakuutusyhtiöni kanssa, menin arvioituttamaan vahingot heidän suosittelemalle pajalle. Arvio: uusi puskuri asennuksineen ja maalauksineen $675.

Seuraavaksi juttelin vastapuolen vakuutusyhtiön kanssa ja hekin halusivat tehdä korjausarvion autostani. Tällä kertaa arvio oli samalla reseptillä $1100! Tämän autopajan heppu työnsi shekin kouraani ja suositteli tallettamaan sen pankkiin ja maksamaan luottokortilla, jotta saan pisteitä (täällä on iso juttu kerätä pisteitä) ja saan maksimoitua hyödyn. Jälleen olin huuli pyöreänä, mutta kai se oli pakko uskoa, että kolarilla voi tienata rahaa! Olisi kai pitänyt vielä valitella kovasti selkäkipuja vakuutusyhtiölle...

Mitähän seuraavaksi hajottaisin?

Itseasiassa seuraavaksi yritin hajottaa itseni kokeilemalla purjelautailua. Juttu, jota on jo kauan pitänyt kokeilla, mutta aina jäänyt. No, nyt vihdoin löytyi mahdollisuus pikku windsurffing -kurssin kautta. Mielenkiintoinen juttu, ensin huimat 30 minuuttia teoriaa, sitten pari kertaa simulaattoriin (lauta ja purje pyörivän alustan päällä) ja sen enempää ihmettelemättä märkäpuvut päälle pelastusliivejä unohtamatta ja mereen. Aloittelijan laudalla homma on tietysti helpohkoa, koska ison tilavuutensa myötä kelluu mukavasti ja sen päälle on helppo kavuta siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että sattuisi putoamaan veteen. Noh, muutaman molskahduksen ja ärräpään jälkeen alkoi hommaan tulla vihdoin hallittavuutta ja saatoin jopa väistellä tiellä pyöriviä polkuveneitä! Pystyin ehkä saamaa hieman esimakua siitä, miten hienoa lautailu voisi parhaimmillaan olla. Tai sitten en tiedä vielä mistään mitään...

Paikka oli mukava, koulutus järjestettiin San Franciscon Lahden eteläpuolella, jossa tuuli kohtalaisen mukavasti ja vesikin oli lämpimämpää kuin suoraan Tyynen Valtameren puolella.


-- Juha