Kevatloma Laguna Beachillä

Alla oleva kuva kertoo jo oikeastaan kaiken. Tarjolla oli viisi päivää aurinkoa, merenrantaa ja palmuja. Lapsilla oli koulusta viikko kevätlomaa ja olimme buukanneet hotellin jo viime vuoden puolella. Kyllä se taitaa olla tämä Etelä-Kalifornia mitä tulemme oikeasti kaipaamaan Suomesta käsin.

Majapaikka oli taas hotels.com palvelun kautta, sieltä tuntuu löytyvän hyvät hotskut, sopivaan hintaan. Pidän myös heidän sivustoistaan, ne ovat selkeät ja järkevästi tehdyt. Hotellimme oli siis Laguna Cliffs Inn ja se sijaitsi kävelymatkan päässä rannasta. Huone oli pieni, mutta jääkaappi ja pieni parveke olivat plussaa ja sijainti oli tietenkin parasta.

Ajomatkaan meni melkein koko päivä, mutta ehdimme kuitenkin uimaan ja illalliselle vielä Lagunaan. Aamulla olikin aivan lomafiilis. Ja kun aamukävelyllä vielä tajusi miten kaunis sää ja lähellä rantaa sitä olitiinkaan, niin ei kai olisi voinut enää onnellisempi ollakaan?

Osku saa nykyään ottaa meistä vanhemmista kimppakuvia. 

Laguna Beach on pieni taiteilijoiden kaupunki ja rannalla näkyikin monta maalaria työssään. Myös taidegallerioita keskustassa löytyy ja yhteen niistä Valtsun oli ehdottomasti päästävä kiertämään. Häntä tuntui  selvästi kiinnostavan taideteokset ja maalaukset. Alla olevassa kuvassa on kirjaston edustalla oleva penkki, joka sekin oli kovin taiteellinen.

Lounas käytiin hakemassa Whole Foodsista keskusta ja se nautittiin tietysti rannalla.

Iltapäiväksi haimme hotellilta boogie boardit ja niillä pojat ja Juha jaksoivat leikkiä useamman tunnin. Minä olin kehittänyt itselleni yskän ja pysyinkin pois viileästä merivedestä. Poikien märkäpuvut kuitenkin näyttivät toimivan hyvin kylmää vastaan, koska eivät kertaakaan valittaneet kylmää.

Rantailun jälkeen siirryttiin luonnollisesti uima-altaalle. Minun täytyy myöntää, että tällainen löhöloma sopii erityisen hyvin minulle. Välillä vähän pulahdetaan lämpöiseen veteen ja sen jälkeen voikin taas jatkaa löhöilyä altaanreunalla.

Pojat rakastavat pomppia altaaseen tai vastaavasti tulla heitetyksi altaaseen. Kehittelivätkin taas sellaisia kieppejä, että äitiä meinasi hirvittää.

Illalliselle kävelimme rannalla olevaan Las Brisas ravintolaan. Ulkoapäin ravintola vaikutti varsin casualilta, mutta osoittautuikin hienommaksi kuin olimme varautuneet. Ruoka oli tietysti herkullista ja pojatkin osasivat käyttäytä hienosti.

Hotellille kävellessä saimme ihailla upeaa auringonlaskua.

Keskiviikoksi olimme suunnitelleet Universal Studio päivän. Ajomatkaa sinne oli vähän päälle tunti ruuhkien kanssa, joten ajoissa piti lähteä. Losin kohdalla liikenne tietysti meinasi vallan kokonaan jumittua, mutta perille päästiin kuitenkin.

Heti puistoon päästyämme vastaan ajeli Marilyn Monroe. Pojat olivat kovin ihmeissään, että kuka hän oikein oli?

Universal Studioilla ei ole varsinaisesti perinteisiä vuoristoratoja vaan monet laitteista on 4D tai muuten vaan elokuvan muotoon rakennettuja. Esim. Shrek 4D elokuvassa saimme aivastukset kasvoillemme vesisuihkujen muodossa.

Seuraavana oli vuorossa Studio Tour. Valtsua taitaa vähän jännittää.

Kulisseja oli paljon...

Ja tältä ne näyttävät sivusta katsottuna...

Tulta ja räjähdyksiä tuli päivän aikana nähtyä paljon.

Tulva meksikolaisessa kylässä...

Ja tulva metrotunnelissa...ei ihan kastuttu ;)

Tappajahaikin kävi moikkaamassa.

The Grinch elokuvan lavasteet, pojat olisivat ehkä käyneet tutustumassa niihin tarkemminkin.

Psyko.

Green screen.

Elokuvasta the Water World oli tehty kunnon show.

Tulta ja räjähdyksiä oli tämäkin esitys täynnä ja voitte arvata, että pojat olivat innoissaan.

Special Effects esitys oli mielenkiintoinen ja opettavainen.Siinä näytettiin mm. miten tausta lisätään näyttelijöiden taakse tietokonegrafiikkaa käyttäen.

Tämä puvun avulla saadaan animaatiohahmo tanssimaan ja liikkumaan näyttelijän taitojen mukaan.

Välillä piti vähän viilentyä.

Kapsu parka...

Valtsu halusi napata kuvan minustakin välillä.

Lopuksi kävimme vielä katsomassa eläinnäyttelijöiden esityksen. Aikamoisen työn takana eläinelokuvat taitavat olla, vaikka valkokankaalla ne näyttävätkin kovin luonnollisilta ja helpoilta tilanteilta. 

Illallisella kävimme City Walkin Hardrock Cafessa.

Torstaiaamu olikin vähän pilvisempi, vaikka lämpötilan oli luvattu nousta iltapäiväksi yli parinkymmenen. Pojat olivat uima-altaassa jo yhdeksän maissa ja sen jälkeen päätimme ajella Newport Beachille ja tehdä pienen kävelyretken rannalle. Matkan varrella näkyi mitä upeampia taloja ja pihaistutuksia.

Ei pelkästään jättimäisiä huviloita, mutta vielä aivan rannasssa! Tasan ei käy onnenlahjat :/

Löysimme myös vähän uudemman alueen. Jos katsotte tarkasti, niin oikeanpuoleisen talon pihasta löytyy lentopallokenttä, koripallokenttä, pingispöytä, uima-allas ja poreallas. Siinä riittäisi aktiviteetteja meidänkin pojille!

Pojat ovat joskus ihmetelleet, miksi Suomessa kaikki talot ovat aina niin samannäköisiä. Itsekin pidän siitä, miten jokainen koti ja talo kertoo jo jotain sen omistajasta.

Rantalenkin jälkeen menimme Ruby's ravintolaan, joka on meidän Newport Beachin suosikkiperheravintolamme. Tällä kertaa lapset saivat paperiset askartelut, joista sai rakentaa amerikkalaisen jalkapallonpelaajan. Pirtelöt oli tietty pakko tilata ja hampurilaisetkin maistuivat mahtavilta.

Minä tilasin guacamole hampurilaisen, joka ei ollut ihan helpoin syötävä, mutta sitäkin makoisampi.

Ja iltapäiväksi tietysti märkäpuvut päälle ja mereen uimaan. Pojat jaksoivatkin pomppia ja lautailla aalloissa melkein kolmisen tuntia.

Saimme jopa todistaa Tyynen valtameren harmaavalaiden paluuta  Meksikosta pohjoiseen. Kuviakin yritin räpsiä, mutta kamera ja kuvaaja olivat liian hitaita. Valaat nousivat vain hetkeksi pintaan ottamaan happea. Oli aika hupaisaa katsella poikia, jotka lautailivat vain muutaman sadan metrin päässä ohi lipuvista valaista. 

Illalliselle ajelimme Fashion Island ostoskeskuksessa olevaan Cheesecake Factoryyn. Kyllä näissä reissuissa on kivaa sekin, kun pääsee väliaikaisesti ainaisesta ruoan laittamisesta.

Sattumoisin myös toinen suomalaisperhe saapui samaiseen hotelliin, missä me majailimme, joten päätimme aikuisten kesken vielä istua iltaa viinilasien ääressä. Olipa kiva, kun saatiin vielä vähän aikuistaseuraa lomalle ja muutenkin oli tosi hauska vaihtaa Sippon perheen kanssa kuulumisia.

Perjantaina oli kotiinlähdön aika, mutta se sattui olemaan myös Kapsun 8-vuotis synttäripäivä. Herättelyt tietysti serenadein ja lahjakin oli muistettu ottaa mukaan.

Kapsu sai rannekellon. Heillä käydäänkin juuri koulussa kelloaikoja, joten oma kello tuli tarpeeseen.

Sippon perhe muisti Kapsua ilmapallolla ja Kapsu oli saamastaan huomiosta ikionnellinen.

Pojat pulikoivat viimeiset uinnit altaassa ja sen jälkeen pakkasimme auton ja luovutimme huoneen. Emme kuitenkaan malttaneet heti lähteä ajamaan kohti kotia vaan poikkesimme vielä jäätelöillä rannassa.

Onnellinen synttärisankari

Osku yritti ottaa meistä kuvaa, mutta pari viikaria tekivät vähän metkuja :)

Bongasin vielä toisen taiteellisen puistonpenkin Lagunassa.

Pojat puolestaan bongailivat sisiliskoja ja kotiinkin olisi pitänyt yksi saada. Meillä on kuitenkin jo yksi akvaariokala ja hamsteri (hommasimme uuden hävinneen tilalle), joten liskot saivat jäädä luontoon.

Koska perinteisesti synttärisankari saa valita illallispaikan, niin toteutimme perinteen myös tällä kertaa. Valitettavasti vitostien varrella vaihtoehdot ovat mitä ovat, joten päädyimme IHOP:iin. Serenadit kuuluivat kuitenkin sielläkin synttärisankarille sekä jätskiannos.

Kotona olimme vasta kymmenen maissa illalla. Olipa taas niin kiva reissu! 

Lauantaiaamulla Valtsulla oli heti aamusta jalismatsi ja maalejakin sai kolme tehtyä. Hyvä Valtsu!

Kapsun peli olikin vasta iltapäivällä. Peli 30 asteen helteessä olisi kyllä mulle liikaa, jo pelkästään kentänlaidalla olo sai hikikarpalot otsalle ;)

Onneksi välillä pääsi maalivahdiksi lepäilemään ;)

Sunnuntaina Kapsu ja Valtsu puistoilivat Juhan kanssa ja lopuksi rakensivat muurahaisansan takapihalle. Aika mielenkiintoinen rakennelma.

Me Oskun kanssa sen sijaan kirjoitimme ensimmäisen version Kalifornia historiaraportista. Huh mikä urakka! Osku parka väsäsi 15 sivua tekstiä, eipä ole ennen tainnut niin paljon kirjoittaakaan kerta rykäyksellä. Nyt työ on opettajalla tarkastettavana, jonka jälkeen se vielä kirjoitetaan koneella puhtaaksi ja siihen liitetään valokuvat. Tämä on nyt yksi niistä projekteista, joita yhdeksän vuotias ei todellakaan saisi yksinään tehtyä. Mielenkiintoinen ja opettavainen projekti kuitenkin. Ja voisin vaikka liittää lopullisen version tänne blogiinkin kun on sen aika. 

Väsynyt mutta ylpeä koululainen.