Kovaa peliä Cupertinossa...

Ystävät ilmottivat juuri lähtevänsä Cabo San Lucasiin lomalle ja siitä innostuneena kävin lukemassa blogista Juhan ja minun lomareissusta syyskuussa 2008. Voi niitä aikoja, olipa ihana reissu!

Mitäs täällä onkaan parin viimeisen viikon aikana tapahtunut...oi joi...vaikka mitä!

Jos aloitan vähän tavanomaisemmista aiheista, nimittäin omista opiskeluistani. Suoritan Erityipedagogiikan perusopintoja ja niihin liittyen minun tulee käydä tutusmassa neljässä eri laitoksessa, jotka toimivat erityispedagogiikan saralla. Nyt on pari ensimmäistä tutustumiskäyntiä suoritettu. Ensimmäinen paikka oli Chandler Tripp School, San Josessa. Pääopettajana siellä toimii suomalainen erityisopettaja, joka otti minut avosylin vastaan! Pääsin seuraamaan hänen tuntiansa erityisoppilaiden kanssa sekä haastattelemaan häntä.

Koulussa toimii kuusi 0-3 vuotiaiden Early Start -ryhmää näkövammaisille, autistisille, liikuntavammaisille, kehitysvammaisille, viittoville kuulovammaisille sekä kuulovammaisille, jotka käyttävät implanttia ja kommunikoivat puhumalla. 3-5 vuotiaiden ryhmiä on neljä, joissa opetetaan näkövammaisia, monivammaisia, vaikeasti sairaita ja Headstart -ryhmä, jossa lapsia vähätuloisista perheistä.

Olin positiivisesti yllättynyt miten siistit ja hienot tilat koululla on ja kaiken lisäksi kaikki opetus on perheille ilmaista.

Seuraavana päivänä oli sopinut tapaamisen Stanfordin yliopistolle lasten neurologiselle puolelle. Taas kyseessä suomalaistaustainen henkilö, joten sain hyvät kontaktit opiskeluuni liittyen. Hiukan jännitti soitella tälle uudelle kontaktihenkilölle, mutta hän vaikutti todella mukavalta ja tuntui olevan iloinen tulevasta haastattelusta.

Toissa viikonloppuna saimme kutsun Lyypekeille Redwoodsiin. He ovat ostaneet sieltä talon jokunen vuosi sitten ja ovat laittaneet sen aivan upeaan kuntoon. Niklas grillasi lohta ja Annette teki hyvää salaattia, viiniäkin tarjoiltiin siihen tahtiin, että loppujen lopuksi jäimme heille yöksi :) Eipä siinä mitään, mukavaa oli venyttää iltaa ja jatkaa jutustelua vielä aamullakin. Heillä on todella hienot puitteet vieraita varten, joten olo oli kuin hotellissa.

Viime viikolla Juha ja Kapsu lähtivät sitten Suomeen Askon hautajaisiin. Lento oli tiistai iltana ja kävimme Valtsun ja Oskun kanssa heittämässä heidät kentälle. Kapsulla taisi tulla vähän ikävä ja tokaisikin lähtiessään, että olisi ennemmin halunnut lähteä äidin kanssa reissuun. Vakuutin, että heillä tulisi isin kanssa kiva reissu (vaikka eihän matkan pääsyy mikään ilon aihe ollutkaan).

Keskiviikko aamuna alkoikin sitten tapahtua! Heräsimme helikopterin pärinään ja koska meillä ei ole enää televisiokanavia, piti tieto etsiä googlaamalla. Onneksi google tietää kaiken! Läheisellä kivilouhoksella oli ollut ampumakohtaus, jossa eräs louhoksen työntekijä oli päättänyt ampua muutaman kollegansa päiviltä. Hän onnistui saamaan kolme heistä hengiltä ja kuusi haavoittui. Karkumatkalla hän ampui vielä yhtä naista kasvoihin, koska tämä ei luovuttanut autoansa hänelle heti.

Tapahtuman keskipiste oli aivan Oskun koulumatkan varrella ja sielläpä olikin sitten monen monta poliisiautoa, paloautoa, kuvausautoa ja reportteria paikalla. Hieman tuli sellainen amerikkalainen poliisisarja mieleen. Peruskoulu olisi siis auki, mutta ilmoittivat koulusta lukuisilla sähköposteilla, että lapset pidetään koko päivän luokissa sisällä. Puhelinvastaajaan oli jätetty myös viesti ampujan tuntomerkeistä ja autosta, jolla hän saattaa liikkua. Viestissä kerrottiin myös mitä tulisi tehdä josa tähän henkilöön sattuisi törmäämään. Tiedotus toimi mielestäni erittäin hyvin.

Valtsun leikkikoulu oli tietysti suljettu, kun se sattuu olemaan aivan kivilouhoksen lähettyvillä. Eipä siinä mitään, mutta kun minulla oli juuri täksi aamupäiväksi sovittu haastattelu Stanfordilla. Hieman siinä punnitsin vaihtoehtoja, josko peruisin...mutta koska saisin seuraavan tapaamisen sopimaan? Päätinpä sitten ottaa Valtsun haastatteluun mukaan.

Stanfordilla meitä oli vastassa H.E.A.L. ohjelman koordinaattori ja neuropsykogi. He kaivoivat heti Valtsulle väritystehtäviä ja leluja (niin amerikkalaista), tosin Valtsu istui paikallaan ja kuunteli koko haastatteun ajan meitä eikä koskenutkaan leluihin?! Tunsin suurta kiitollisuutta, että pääsin heitä haastattelemaan, mutta yllätyksekseni he olivatkin kiitollisia, kun minä kävin heitä haastattelemassa :) Ohjelma pyörii täysin lahjoitusten varassa ja he tarjoavat kouluun paluu apua vaikeasti sairaiden lasten perheille. Todella tärkeällä asialla liikkuvat!

Palataan vielä ammuskelijaan...häntä ei siis saatu kiinni kokopäivänä eikä yönä. Minä sitten kannoin muutaman tuolin varmuuden vuoksi ulko-oven eteen sekä sytytin kaikki ulkovalot palamaan. Koko yön kuului helikopterin tasainen hurina, kun he yrittivät löytää karkulaista. Seuraavana päivänä tuli tieto, että ampuja oli ammuttu. Se sitten siitä! Tuskinpa hän oli laittanut edes vastaan, mutta koska kuolemanrangaistus on tässä osavaltiossa kielletty, niin täytyyhän hänet jotenkin päiviltä saada. Aika karua toimintaa! Olisin ehkä muuten ollutkin teloituksen kannalla, mutta henkilöllä oli käsittääkseni puhdas rikosrekisteri ja hän oli 17-vuotiaan teinitytön yksinhuoltajaisä. Mikä oli koko jutun taustalla ei varmaan tule koskaan päivänvaloon?

Loppuviikko menikin sitten tylsän rauhallisesti. Tosin ihan kivaa vaihtelua! Perjantaina kävin poikien kanssa koululla tapaamassa Oskun ja Kapsun opettajia. Molemmilla pojilla menee loistavasti! Tekevät työnsä, kuuntelevat opettaja ja tulevat hyvin toimeen luokkatovereidensa kanssa. Hienoa pojat!!!

Lauantai meni Valtsun jalkkispelissa, Oskun uimaharkoissa, minun kuntosali käynnin ja suomiläksyjen parissa. Sunnuntaina oli Suomikoulu ja oli kiva päästä välillä puhumaan suomea.

Eilen meillä oli partion tapaaminen ja kaikkien partiolaisten piti viedä sinne kaiverrettu kurpitsa. Lisäksi Osku sai kolme kunniamerkki pinssiä ja osallistui aloitusseremoniaan. Juha ja Kapsu kotiutuivat vasta kymmenen aikoihin illalla, koska lento oli ollut myöhässä. Osku ja Valtsu olivat jo nukkumassa, mutta kylläpä oli hienoa saada taas koko perhe kasaan!

Meidän kurpista.

Kapsun ja Juhan reissu oli mennyt hyvin. Pari ensimmäistä yötä he olivat Juhan serkun, Saaran luona. Kapsu ja pikkuserkku Veera olivat löytäneet toisensa pelin maailmoissa :)

Askon hautajaiset olivat perjantaina ja ne olivat menneet hyvin. Juha ja Kapsu näkivät kaikki Juhan sukulaiset. Muistotilaisuus oli Hämeenkoskella sukutilalla. Hautajaisten jälkeen he menivät Juhan veljelle Mikalle Tuulokseen. Siellä Kapsu näki pitkästä aikaa serkkujansa, viime kerta olikin toissa kesänä.

Tuuloksesta matka jatkui Espooseen tapaamaan kummityttöämme Iristä ja rakkaita ystäviämme Katjaa, Artoa ja Samuelia. Kaiken lisäksi Sirpa(ja tietty Sirpan Juha) tuli vielä viimeisillään raskaana Salosta katsomaan Juhaa ja Kapsu. Ihanaa kun jaksoitte ja pääsitte katsomaan heitä! He olivat todella otettuja!

Ei enää montaa viikkoa ja minusta tulee toisen kerran täti!!!

Espoosta Juha ja Kapsu suuntasivat vielä viimeiseksi yöksi Helsinkiin Kapsun kummivanhemmille. Kapsu oli tietty aivan innoissaan tästä viimeisestä yöpaikasta, tosin yksi suuri syy saattoi olla kummivanhempien pojat Erkki ja Martti :) Vaikka kyllä Hanna Kapsu teitäkin tietysti odotti näkevänsä :) Ymmärrät varmasti ;)

Pojilla oli kiva, mutta väsyttävä reissu. Varmasti voitte arvata miten raskasta on tehdä vajaan viikon reissu lapsen kanssa -10 tunnin aikaerolla ja vielä kaiken lisäksi reissata ympäri Etelä-Suomea. Kiitokset kaikille jotka ehditte näkemään heitä ja autoitte kyydityksissä ja muonituksissa! Olette parhaita!

Suurkiitokset vielä Saaralle, Mikalle, Katjalle, Sirpalle ja Hannalle kun ostitte Kapsulta partiolaisten popcorn pussit! Tuotot tulevat suoraan meidän omalle lippukunnalle, jolla ostetaan poikien ansaitsemia kunniamerkkejä ym.