Flunssaa ja jälki-istuntoa

Onpahan ollut viikko. Minulla alkoi flunssa sunnuntaina ja vielä tänäänkin on yskä jäljellä.

Alkuviikon Juha kuskasi poikia kouluihin ja harrastuksiinja hoiti samalla töitänsä ja minä lepäsin. Tiistaina oli poikien koululla Teachers Appreciation Day, jolloin opettajille viedään kukkia ja kortteja. Olin pyytänyt Oskun luokkalaisia tuomaan opettajille ja avustajille kaikille kukan ja omatekoiset kortit sekä luvannut itse olla koululla jakamassa kukkasia niille jotka unohtivat ne tuoda. No tämä hommahan sitten siirtyi Juhalle. Vähän tuli narinaa, mutta ei minusta itsestänikään siihen hommaan ollut. Kaikki oppilaat olivat kuitenkin muistaneet kukkaset ja opettaja ja avustajat olivat kiitollisia muistamisesta. Hyvä Juha!

Torstaina meillä olisi ollut Valtsun luokkakokous, johon kaikkien piti viedä muistosivu omasta lapsestaan ja jakaa ne kaikille luokkakavereille. No minähän väänsin sitä sitten keskiviikko iltana kuumeessa, eihän sitä tietysti aikaisemmin olisi voinut tehdä, ja Juha kävi aamulla tulostuspalvelussa tulostamassa värikopiot siitä ennen kuin Valtsun ysiksi koululle.

Kun sitten hain Valtsua koululta niin sain huomata, että tulosteet olivat salaperäisesti kadonneet sieltä eikä kukaan ollut niitä saanut. Siinä kohtaa alkoi kieltämättä hieman harmittamaan ja yritin epätoivoisesti selvittää mitä niille oli tapahtunut. Huomasin, että toinen opettaja piti minua vähän hulluna, kun moiset paperit olivat niin tärkeitä, mutta jos olisi tietänyt millä suomalaisella tunnollisuudella ne oli taas sairauksista ja muista huolimatta puristettu valmiiksi, niin olisi ehkä ymmärtänyt paremmin. Taas kerran huomasin, että eihän tässä maassa "kukaan" oikeasti tee mitään ajallaan. Toisaalta ei täkäläistä tapaa kannata omaksua liiaksi, koska Suomessa sellaisella leväperäisyydellä joutuu vielä hankaluuksiin.

Torstaina sattui muutakin. Hain pojat koulusta, koska Juhankin oli pakko saada jotain tehtyä ja opettaja pyysikin minut luokkaan juttelemaan. Istutti meidät pöydän ääreen ja kertoi koulun tapahtumista. Jotkut pojat olivat tunkeneet juoma-automaattiin paperia ja silminnäkijä oli kertonut Oskun olleen yksi heistä. Osku parka näytti ihan järkyttyneeltä ja kielsi tietenkin osallisuutensa. Lupasin keskustella asiasta kotona hänen kanssaan. Matkalla vähän kysäisin, että mitenkähän se juttu mahtoi mennä ja poika polo alkoi itkemään. Mietin mielessäni, että onko tämä epäoikeudenmukaisuuden kyyneliä, koska häntä syytetään turhaan vai syyllisyden ja häpeän kyyneleitä, vai mistä oli kyse?

Kotona sitten istuttiin alas ja rohkaisin häntä kertomaan miten juttu meni. Hän myönsi olleensa mukana touhussa ja itku oli tullut, koska pelkäsi seurauksia koulussa. Tietysti kerroin miten iloinen olin, kun hän kertoi totuuden, mutta toisaalta teioilla on aina seuraukset ja niistä tulee ottaa vastuu. Keskustelu meni oikein mukavasti, mutta seuraavana aamuna Osku alkoikin valittamaan, että ei voi mennä kouluun kun on kipeä. Kerroin, että koska lämpöä eikä mitään muitakaan flunssanoireita ollut tarvitsee kouluun lähteä ja siitähän seurasi kamala itku. Osku tosiaan näytti pelkäävän seurauksia!

Lopputuloksena koko perhe lähti viemään isoja poikia kouluun. Lupasin Oskulle, että emme lähde ennen kuin hän uskaltaa jäädä yksin koululle. Kerroin opettajalle tilanteen ja hän yritti myös rauhoitella ja vakuuttaa, että ei tämä nyt niin vakava asia kuitenkaan ole, että tarvitsee pelätä tulla kouluun. Opettaja pyysi meitä kaikkia menemään yhdessä tapaamaan rehtoria ja niinhän me tehtiin.

Rehtori on nuori nainen ja itsekin kolmen pienen lapsen äiti ja hän hoisi asian loistavasti. Jämäkästi, mutta samalla kovin äidillisesti hän selitti Oskulle, että heidän tulee pysytyä luottamaan, että lapset tekevät oikeita valintoja koulussa ollessaan. Osku oli nyt tehnyt huonon valinnan osallistuessaan tihutyöhön, mutta opettaja ja rehtori antavat hänelle anteeksi ja seuraavalla välitunnilla Osku ja toiset pojat tulisivat istumaan jälki-istunnon kansliaan. Osku oli edellään aika järkyttyneen näköinen koko keskustelun ajan, mutta meidän läsnäolo taatusti auttoi asiaa. Osku palasi luokkaan ja me saimme lähteä kotiin.

Opettajalta tuli sähköpostia illalla, että loppupäivä oli mennyt hienosti ja kiitti vielä kun olimme pystyneet tulemaan Oskun seuraksi rehtorin puhutteluun. On se vaan upeata, että pystyy osallistumaan ja auttamaan lastaan. Yllätyin kyllä itsekin aika paljon, miten vakavasti Osku koko jutun otti. Takuu varmasti muistaa loppuikänsä, ettei viemäriin tungeta paperia :)

Iltapäivällä Juhalla oli lisää työjuttuja ja minä ajattelin, että eiköhän tässä terveitä olla ja vein pojat suomipuistoon. Pojat pelasivat polttopalloa sekä "viimeinen pari uunista ulos" kavereiden kanssa ja kivasti meni, mutta minullapa nousi sitten taas kuume illalla.

Perjantaina sain lääkärin varattua, mutta vähän niin kuin arvelinkin lääkäri kertoi ettei asialle voinut tehdä muuta kuin sairastaa pois. Onneksi sain yskänlääkettä, koska yskiminen alkoi jo sattua päähän. Onneksi on ihana huolehtiva aviomies, joka hoitaa koko perhettä eikä minun tarvitse kantaa huolta ettei asiat toimisi ilman minuakin, jos on pakko. Toivotaan vaan, että hän ei polta itseään loppuun yrittäessään saada asiat hoidettua töissä ja kotona.

Nyt olen sitten yrittänyt taas ottaa rauhallisesti ja levätä. Eikös tämä blogin päivitys ole sama asia kuin lepäily?