Iskipä tyhjä olo tänään. Pakaristen perhe lähtee Suomeen päin tiistaina ja näyttää pahasti siltä että myös Parkkilan perhe Berkeleystä muuttaa toukokuussa takaisin Suomeen. Siis aivan kamalaa!!! Ollaan tehty monet kivat reissut molempien perheiden kanssa ja eihän se ystävyys missään tapauksessa tähän lopu, varsinkaan kun saadaan ryhtyä Petra-Sofian kummeiksi, mutta yhteiset tapaamiset tietysti harvenevat.
Onhan tässä tullut tutustuttua pariinkin uuteen perheeseen, mutta silti tuntuu tosi kurjalta, kun vanhat ystävät lähtevät. Lapsetkin ovat saaneet "hyvästellä" jo monta ystäväänsä ja ovatkin alkaneet kyselemään, koska me muutamme Suomeen? Kunpa osaisikin vastata!
Itse olen vakaasti aloittamassa etäopiskelun Suomeen kesällä, joten olisihan se järkevää saada jotain aikaiseksi ennen kuin tulee lähtö Suomeen?! Suomessa olisi kuitenkin molempien aloitettava töissä pikaisesti, jotta selviää asuntolainanlyhennyksistä jne. Välillä tuntuu, että ihan pakahtuu, kun yrittää miettiä mikä nyt olisi koko perheen kannalta paras vaihtoehto. Onkin ollut tosi kiva saada Suomesta kommentteja blogiin. Kiitos kommenteista!
Viime viikon sunnuntaina oli Suomikoulu ja meillä olivat aiheina kasvikset ja villieläimet. Askarreltiin norsunpää lautasesta ja laulettiin tietysti "Popsi, popsi porkkanaa" sekä "Leijonaa mä metsästän". Lasten kasvot olivat näkemisen arvoiset, kun kuuntelivat laulua leijonanmetsästyksestä. Varsinkin silloin kun hiivittiin luolaan ja sieltä löytyi jotakin pörröistä.
Suomikoulun jälkeen emme menneetkään tapamme mukaan ravintolaan syömään vaan Juha grillasi meille hampurilaiset. Televisiosta tuli nimittäin Oscar gaala ja sehän nyt täytyi tietysti katsoa :) Olivat vähän uudistaneet juhlaa ja tylsät pitkät kiitokset oli jätetty pois.
Tällä viikolla tuli taas avustettua poikien kouluissa moneen otteeseen. Tiistaina olin Valtsun leikkikoulussa ja tällä kertaa autoin askartelupöydän ääressä. Vuorossa oli oikein suttuinen maalausprojekti, mutta kivaahan se oli joka tapauksessa. Iltapäivällä meillä oli leikkitreffit Farinin poikien kanssa ja pojat pääsivät kilpailemaan skoottereillaan puistoon.
Keskiviikkona istutimme lehtisalaattia Kapsun luokan kanssa. Opettaja ei ole muuten kertaakaan osallistunut puutarhaprojekteihin vaan kaikki toimii meidän avustajien varassa. Olihan siinä vähän hommaa yrittää saada 2o,viisivuotiasta lasta kuuntelemaan ja tekemään istutus oikein. Minun lisäkseni mukana oli yhden Kapsun luokkatoverin isä ja vaikka hän on oikein mukava mies, niin ei hänestä kyllä hirveästi apua ollut hommassa! No eiköhän sieltä kuitenkin muutama lehtisalaatti saada toukokuussa mukaan?
Iltapäivällä ajelimme poikien kanssa Menlo Parkkiin tapaamaan Elvon perhettä. Heidän kodin lähellä on tosi hauska rullalautailupuisto, jossa pojat pääsivät hurjastelemaan skoottereillaan. Hauskaa tuntui olevan, vaikka puisto oli täynnä vähän vanhempia poikia. Todella hienosti he kuitenkin väistivät ja antoivat nuoremmillekin tilaa.
Torstaina kävin pitkästä aikaa naisystävien kanssa Rancholla kävelyllä. Valtsu oli sen hetken leikkikoulussa, en todellakaan olisi jaksanut työntää häntä niitä mäkiä ylös ja alas! Iltapäivällä meillä oli leikkittreffit Portal puistossa ja isommat pojat taisivat löytää uuden kaverin nimeltä Kai!
Perjantaina olin taas Kapsun luokassa avustamassa. Tällä kertaa askartelimme sademetsäkiekot. Lasten piti ensin värittää kuvat ja sen jälkeen leikata ympyrät ja laittaa haaraniitillä yhteen. Välillä minua kyllä häiritsee kuinka kaikki askartelut ja tehtävät ovat niin valmiiksi suunniteltuja ja jopa käytettävät värit annetaan valmiiksi. Lapsille ei jätetä yhtään tilaa luovuudelle, joka on kyllä iso miinus minun mielestäni.
Iltapäivällä tein suuren urotyön ja kävin koko poikakolmikon kanssa ruokaostoksilla. Toivottavasti ei tarvitse mennä toiste! Vaikka ei sillä, Valtsu nukkui ja Osku urhoolisesti hammasta purren työnti Valtsua rattaissa, kun minä keräilin ostokset kärryyn. Kapsu siinä sitten jotenkin roikkui perässä. Aikamoista narinaa se oli!
Ostin oikein harkitut ruokatarvikkeet koko viikonlopulle. Perjantaina teimme meksikolaista, lauantaina intialaista ja huomenna olisi tarkoitus tehdä italialaista. Ihmeekseni pojat ovat syöneet kahden edellisen illan ruoat, vaikka suurin syy saattaa olla suklaahippukekseissä, joita lupasin tehdä jälkkäriksi :) Lahjominen toimii!
Tänään vein Pakarisen Noelin ja Micaelan puistoon vähäksi aikaa, jotta vanhemmat saivat vähän pakkailtua ja pitihän heistä valokuvat räpsäistä.
Noel ja Valtsu
Kapsu ja Micaela
Tässä tämän iltainen ateria, Broileria Korma, riisi ja Naan-leipä. Katja, Broileria Korma on sinun työpaikkasi ruokalehtisestä. Tosi hyvää!
Jaan kyllä sun kanssa tuon olotilan pakahtumisesta kun näitä paluujuttuja miettii. On se melkoista vuoristorataa tuntemusten saralla, ihan normaalin rajoissa kuitenkin, mutta fiilikset voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Koitan orientoitua, että normaali perhe-elämämme kuitenkin on suurin piirtein samanlaista olipa maa mikä tahansa, muuten kuviot Suomessa on kuitenkin pienemmät. Ystävyys ei todellakaan lopu, yhteydenpito vain muuttaa sitten vähän muotoaan, onneksi on skype ja messenger reaaliaikaiseen viestintään ja sitten bloggaus.
VastaaPoistaJep, ehdottomasti skypeillään, mutta onneksi tässä on vielä pari kuukautta. Täytyy keksiä jotain kivaa yhdessä, niin ja ristiäisissä nähdään sunnuntaina :)
VastaaPoistaVoi että kun siellä on jo noin ihanat ilmat. Vitsi kun pääsis täälläkin jo vähän vähemmillä vaatteilla ulos. Mutta mitä vielä, koko ajan pakkasta ihan kunnon lukemilla.
VastaaPoistaOn se tosiaan vaikeaa aina miettiä mikä ois milloinkin paras paikka perheelle olla ja asua. Joskus jopa 140 kilsan välimatka omista vanhemmista tuntuu liian pitkältä, kun ei voi poiketa arkisin iltaisin kylässä. Ja sit taas täällä Suomessa "ahdistaa", että mitä ihmettä me täällä pakkasen keskellä tehdään, kun ois miljoona inhimillisempääkin ilmastoa asua. Tää on aina puoli vuotta tällaista kesän odottelua, kun en kerran tykkää mistään talviurheilulajeistakaan.
Toi korma on meilläkin sellainen resepti, jota tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja molemmat lapset syö sitä, vaikka on aika mausteista.
Ihana blogi Sari ja kiva lukea teidän kuulumisia täältä. Kiva kun viitsit kirjoitella, itse en osaisi :-)
VastaaPoistaVaikea sanoa tuohon Suomi versus Usa asumiseen. Jokainen perhe tekee omat päätökset ja tokihan niihin vaikuittaa monet asiat. Itse olen kyllä tykännyt tosi paljon asua täällä ja mielestäni täällä on lasten erittäin hyvä olla. Itse arvostan valtavasti tällaista suomalaista "kasvatusta". Myöskin nautin paljon työstäni ja olen onnekas kun olen löytänyt ihanan työn itselleni ja näin ollen "omaa juttua" kotona olemisen sijaan. Mutta end of the day, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Noihin elinkustannuksiin vielä sen verran että mielestämme täällä on edullisempaa elellä kun siellä ja tokihan täälläkin kotiäitiyttä voi harjoittaa. Ongelma on vaan että kaikki naiset käyvät töissä kun lapset täyttävät 3v joten sosiaalisella puolellla olisi todella hiljaista.
Paljon mietittävää.....
Terveisiä ja aurinkoista kevättä! Me täällä saadaan vielä nauttia lumesta ja ihanasta kevättalvesta.
Halaus!
s-r
Kiva kun laitoit kommenttia Sanna-Riikka! Ja tosi kiva kuulla, että viihdytte Suomessa ja löysit oman juttusi työympyröissä. Mä viihdyn tällä hetkellä kotona tai lähinnä nautin, että saan aika pitkälle itse päättää mitä ja milloin teen mitäkin :) Mutta en mä Suomessa jaksaisi kauan kotona olla juuri ystävien puutteen vuoksi ja onhan täällä toki säidenkin puolesta helpompaa olla lasten kanssa.
VastaaPoistaNo me ollaan täällä ainakin 2011 kesään...katsotaan sitten lähempänä miten käy :)
Kovasti terkkuja koko perheelle!