Arkea ja kunniatehtävä

Taitaa olla lievä flunssa iskemässä, mutta täällä sitä vaan taas kukutaan ylhäällä ja kirjoitellaan blogia. Sain juuri valmiiksi ensi sunnuntain Suomikoulukerran suunnittelun ja valmistelut sekä Oskun luokan ensi viikon Ystävänpäivä juhlan suunnitelman. Katsotaan vielä mitä Mrs Uehara on mieltä :)

Ja täytyyhän tätä nettipäiväkirjaakin päivittää, kun on taas niin kivoja juttuja tapahtunut.

Viime keskiviikkona oli koko perheen hammashuoltopäivä. Käymme koko perhe samalla hammaslääkärillä, koska on kätevää hoitaa koko perhe yhdellä kertaa. Näitä puhdistus-/tarkastuskertojahan on puolen vuoden välein(jos vakuutukset on kunnossa), joten hammashoidossa ei ole ainakaan valittamisen aihetta.

Pojilla ei ollut yhtään reikää, jee! Tosin Valtsu ei ollut kovin halukas suutansa avaamaan. Ensimmäisenä hammashoitaja laski hampaat ja hänen oli tarkoitus pestä hampaat hammaslääkärinharjalla, mutta vaikka hammastahnan makuakin vaihdettiin ja yritettiin lahjoa tarroilla ja leluilla, niin suu pysyi kiinni. Sitten paikalle tuli hammaslääkäri, joka sai Valtsun suostuteltua avaamaan suunsa antamalla hänelle oman pikku peilinsä. En voi kun taas antaa ison plussan hammashoitolan henkilöstölle. Valtsu lähti iloisena hammaslääkäristä, vihreät vampyyrintekohampaat suussaan(jotka tietysti piti viedä seuraavana päivänä leikkikouluun näytille) ja kertoi hymyssä suin tulevansa seuraavankin kerran hammaslääkäriin.

Torstai-iltana oli vuorossa Suomikoulu opettajien kokous. Tällä kertaa Suomikoulun pääope järjesti sen kotonaan ja tarjolla oli fajitaksia, saunomista ja porealtaassa rentoutumista. Sauna on aito sauna, jossa voi heittää löylyjä! Ette voi uskoa, miten teiki hyvää!

Perjantaina Osku oli vielä sen verran flunssainen, että jäi kotiin ja jätettiin uimakoulukin väliin. Kapsu kuitenkin kävi YMCA:n jumpassa ystävänsä Akselin kanssa ja Valtsukin pääsi mukaan, vaikka ikäraja onkin neljä vuotta.

Perjantaina soittelin Berkelyhin, josko saataisiin ystävät viikonloppuna kylään, mutta Hanna-Mari vastasikin sairaalasta. Heille oli syntynyt pieni suloinen tyttövauva!

Lauantaina minä pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Olen löytänyt tosi mukavan ja ammattitaitoisen kampaajan tästä Cupertinosta, tosin raidat ja leikkaus tippien kanssa maksaa n. 170 taalaa! Kait sitä voisi jostain edullisemmankin löytää, mutta Dave tekee ällistyttävän tarkkaa työtä ja hiuksien leikkauksenkin hän tekee kolmessa erässä. Ensin märkänä, sitten föönattuna ja vielä suoristusrautakäsittelyn jälkeen hän tarkisti leikkauksen. Täytyy vaan käydä harvemmin?

Iltapäiväksi ajeltiin Capitolaan rannalle. Siitä onkin aikaa, kun on siellä käyty. Ilma oli lämmin ja osalla rantailijoista oli vain uimapuku päällä. Minusta se oli kyllä vähän turhan vähän.
Illalla otettiin ihan rauhallisesti ja katseltiin koko perheen elokuva G-Force popcornien kanssa.

Sunnuntaina käytiin Juhan kanssa aamusella vuoron perään urheilemassa ja minä soittelin lenkkipolulta Suomeen ja Berkelyihin ystäville. Olipa kiva jutella, tuli niin iloiselle päälle. Katsotaan, jos vaikka saamme Oskun kummit ja kummitytön ja veljen tänne kesällä kylään? No jos ei tänä kesänä, niin viimeistään sitten seuraavana kesänä :)

Huhtikuussa saamme Juhan bestmanin perheineen kylään. Onpa todella hauskaa! Innostuin niin, että järjestin koko vierashuoneen katosta lattiaan :)

Juhan veljeäkin odotellaan Joopen kanssa kesällä käymään. Lippuja kannattaa alkaa jo ostamaan...yleensä hinnat nousevat kesän lähestyessä. Onko muita tulijoita?

Itse olemme tulossa Suomeen heinäkuuksi(toivottavasti onnistuu koko heinäkuu).

Sunnuntaina saimme poikien kaverin Akselin meille hoitoon, kun hänen vanhempansa lähtivät elokuviin. Pojilla oli mukavat leikit ja iltapäivä kului nopeasti. Heti kun Akseli haettiin, lähdimme käymään Berkeleyssä katsomassa vastasyntynyttä vauvaa. Pakkasimme pojille yöpuvut ja hammasharjat mukaan, koska vierailu meni niin iltaan.

Tytön nimeksi tuli Petra-Sofia ja kaiken lisäksi saamme kunnian ryhtyä pienokaisen kummeiksi. Minähän olin tietysti aivan otettu asiasta! Ihanaa, taas yksi hyvä syy ostella lisää kauniita mekkoja :) Toki kummiuteen kuuluu paljon muutakin ja siitä täytyy keskustella vanhempien kanssa vielä lisää. Tuntuu kuitenkin todella kivalta, että tämä ystäväperhe haluaa meidät näin tärkeään tehtävään ja elinikäiseen ystävyyteen.

Itsekin olemme osan kummeista pyytäneet tehtävään varsin lyhyen ystävyyden jälkeen, mutta olemme osanneet tehdä loistavat valinnat! Kiitos kaikille meidät lastemme ihanille kummitädeille ja kummisedille. Uskokaa tai älkää teistä puhutaan viikoittain, vaikka kaukana olettekin :)
Pääsin vaihtamaan vaippaa ja syöttämään pienokaista tuttipullolla. Uskomatonta miten kevyt tuollainen pieni paketti on!