Pohdintaa ja kaikkea kivaa

Hups vaan, aika on taas lentänyt ja kädet ovat olleet niin täynnä "töitä", että en ole edes blogia ehtinyt päivitellä.

Koulut alkoivat ja niiden mukana urheiluharrastukset, säännöllisemmät puistotreffit ja läksyjen teko. Läksyjen teosta täytyy antaa oikein kunniamaininta Oskulle, joka loman jälkeen on tehnyt läksyt mallikkaasti mukisematta! Läksyjen määrä on edelleen kohtuullinen, sivullinen matikkaa ja muutama kirjoitustehtävä, lukeminenkin on alkanut sujumaan ja sitä myötä myös kiinnostamaan. Englanniksi lukemaan oppiminenhan on aika tavalla eri asia, kuin suomeksi oppiminen. Olisiko siinä yksi iso asia, miksi suomalaiset lapset pärjäävät niin hyvin kansanvälisissä vertailuissa? Ei englanninksi lukemaan oppimisessa nimittäin ole mitään erityistä taikaa, lapset joutuvat samalla tavalla opettelemaan sanat ulkoa, niin kuin mekin aikoinaan :( Yksi etu suomalaislapsilla kuitenkin on. Me voimme opetella sanat suomeksi ulkoa ja näin ollen saamme jotain tukea oikeinkirjoitukselle!

Eräs toinenkin asia mistä olen halunnut kirjoittaa, ja nyt kun sain vielä enemmän tukea mietteilleni, niin "uskallan" sanoa ajatukseni julki. Tosin nämä nyt sitten minun havaintojani...toivottovasti olen suuremmalta osin väärässä.

Olen nimittäin pistänyt merkille, että poikalapset jotka muuttavat tänne Suomesta ovat selvästi "väkivaltaisempia", kuin kanssa toverinsa täällä. Leikessä on mukana isoja keppejä, joilla toisia huidotaan. Ilmeet ja eleet ovat uhkaavia tai sitten vain riuhdotaan ja revitään kaveria vaatteista. En nyt voi tietenkään yleistää, mutta mitä itse olen pistänyt merkille, niin suomalaiset lapset käyttäytyvät rajummin. Täällä tuntuu henkilökohtainen tila olevan selvästi suurempi, sen huomaa jo esim. ruokakaupassa jossa toista ihmistä käytävällä ohittaessa tulee sanoa "Excuse me.", vaikka toisen ohittaa ylin metrin päästä. Toisaalta täällä lasten sallitaan katsoa aikaisemmin väkivaltaisempia ohjelmia, kun taas alastomuus tuntuu olevan suurelle osalle tabu.

Olen huolestuneena seurannut Suomen päivälehtienotsikoita ja suuntaus on aivan selvä, väkivalta ja pahoinvointi vain lisääntyvät. Tuntuu, että vanhemmat jättävät lapset liian aikaisin omilleen ja koulun kasvatettavaksi. Täällä taas lapset eivät pääse itsenäistymään kunnolla, koska äitiä ja isää tarvitaan kuljettamaan jokaiselle leikkitreffille, jolle lapsi osallistuu...mutta onko se oikeastaan huono asia? Toki se tarkoittaa sitten taas sitä, että jompi kumpi vanhemmista joutuu luopumaan "ura -haaveistaan" ainakin hetkellisesti.

Joka tapauksessa, lasten nujakointiin ja väkivaltaisiin leikkeihin tulisi puuttua jo leikki-iässä ja erimielisyydet tulisi opettaa hoitamaan puhumalla, eikä nyrkillä. Koululle tulisi antaa enemmän valtaa puuttua esim. koulukiusaamisiin kunnolla. Välivaltaiselle käytökselle pitäisi asettaa nolla-toleranssi. Koulusta joutuu pois, jos ei noudata sääntöjä. Ainut mutta tässä onkin sitten vanhemmat, jotka todennäköisesti tässä kohtaa eivät älyäisi olla koulun kanssa samoilla linjoilla vaan mustamaalaisivat koko laitoksen, samalla vieden pohjan koko rangaistukselta.

Muistan joskus lukeneeni eräästä Keski-Euroopasta Suomeen palanneesta perheestä, jotka joutuivat ensi töikseen laittamaan poikansa itsepuolustuskurssille, koska kohtelias ja hyväkäytöksinen poika ei pärjännyt suomalaisessa koulussa!

Voi tietysti olla, että olen vain ollut liian kauan pois Suomesta ja epäkohdat tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan, mutta täytyy sanoa, että hieman pelottaa paluu Suomeen lasten vuoksi :(

Sitten täytyy tietysti muistaa, että ei kaukanakaan meiltä Oaklandissa ammutaan ihmisiä kuoliaaksi päivittäin. Erot kaupunkien välillä ovat siis suuret. Näin paremmalla puolella eläjänä voi tietysti itsekkäästi tuumata, että jos ahkeralla ja kovalla työllä saa itsensä paremmalle puolelle, niin eikö sillä pitäsikin olla etuna turvallisempi ja parempi elämä?

Sitten vähän iloisempia asioita. Toissa viikolla innostuimme leipomaan koko perheen voimin. Itse leivoin korvapuusteja, joten niitähän pojatkin halusivat kokeilla. Isommat pojat pärjäsivät kivasti jo omillaan, Valtsua Juha vähän auttoi.

Niin ja kolme pellillistä korvapuusteja kesti kaksi päivää...tilausta olisi varmasti vähän useamminkin pullalle.
Takan korjaajakin saatiin käväisemään. Olenkohan muistanut edes mainita, että meillä on takka :D Se on oikein superhelppo, sen kun painaa katkaisijasta ja kaasuliekki syttyy feikki halkojen keskelle. Ihme kyllä koko komeus näyttää yllättävän aidolta, haju haitoilta säästytään ja lämpökin hohkaa lasin läpi kunnolla. Ihan kelpo kapistus :)
Niin ja lääkärissä kävin kohonneen verenpaineeni vuoksi. Tällä kertaa arvot olivat kohdillaan, mutta lääkäri käski lisätä liikuntaa, vähentää suolan käyttöä ja laihduttaa muutaman kilon. Ei siis mitään, mitä en olisi jo tiennyt, mutta ehkä se näin lääkärin sanomana vaikuttaa, koska kaikki nämä ovat jo toteutuneet. Tosin vielä on tavoitteeseen matkaa:)

Viime viikonloppuna olimme Juhan kanssa talkoissa Valtsun koululla. Ystäväperhe otti ystävällisesti pojat leikkimään siksi aikaa ja me pääsimme Juhan kanssa ihan oikeisiin töihin ;) Siivosimme, järjestelimme ja korjasimme...sama pitää tehdä kotona! Ystävät tarjosivat vielä lounaan kaiken tämän päälle ja me jäimme tietysti (mielellämme) palveluksen velkaa. Keilaamassakin käväistiin ja nyt pojat alkavat pääsemään homman juonesta kiinni.

Pojilla on alkanut taas luistelukoulu ja itsekin innostuin sen verran, että tilasin itselleni luistimet. Koskahan minulle on viimeksi ollut luistimet? Joskus yläasteella? Joka tapauksessa selvästi ovat luistelussa molemmat pojat kehittyneet ja varsinkin Kapsu viilettää menemään ihan kunnolla.

Vapaaehtoistöitä tein tällä viikolla joka päivä, vuoroin joka pojan luokalla. Tosi hauska, kun pystyy osallistumaan ja näkee mitä lapset oikeasti koulussa tekevät, miten siellä käyttäytyvät ja ennen kaikkea tutustun heidän luokkakavereihinsa sekä heidän vanhempiinsa. Hauskaa, miten oppilaat tervehtivät koululla:"Hello Mrs. Korju!", "How are you Mrs.Korju?". En voi kuin ihailla miten jo viisi vuotiaat osaavat olla älyttömän kohteliata!

Keskiviikkoiltana oli Valtsun koulun järjestämä iltaluento. Meille kävi puhumassa Barbara Probst Itärannikolta.

http://www.whenthelabelsdontfit.com/Site/Welcome.html

Hän on kirjoittanut kirjan "When The Labels Don´t Fit" ja hän käytti luennossaan paljon materiaalia kirjastaan. Erittäin mielenkiintoisia uusia tapoja käsitellä hankalia tilanteita lasten kanssa. Monet hänen ajatukset aiheuttivat ahaa elämyksiä, mutta kaikesta en ollut kuitenkaan samaa mieltä.

Ensimmäinen askel hänen mukaansa on muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Esim. jos lapsi on itsepäinen voi sen kääntää määrätietoiseksi jne. Pienillä sanavalinnoilla taitaa olla oikeasti merkitystä! Seuraava askel oli yrittää löytää syy lapsen ei toivottuun käytökseen. Esim. jos lapsi ei halua mennä nukkumaan...ehkä hänen yöpuku kiristää, on jano, pissahätä, halin tarpeessa tai ei vain ole yksinkertaisesti vielä väsynyt. Kun oikean syyn löytää, tulee osoittaa empatiaa ja yrittää yhdessä miettiä miten edetään. Kuulostaa järkevältä: ) Tietysti illalla, kun on aika kauan odotetulle omalle ajalle, ei aina jaksa alkaa neuvottelemaan, tuntuu helpommalta vaan komentaa, mutta pitemmällä tähtäimellä neuvotteluyhteys varmasti palkitsee?

Se seikka mistä en ollut hänen kanssaan täysin samaa mieltä, oli hänen väitteensä että ihminen ei opi virheistään vaan menestyksestä. Tavallaan ymmärrän, että menestys on se mikä jää lapsen mieleen, mutta kyllä minä ainakin mielestäni opin myös virheistäni...tai ainakin yritän oppia :)

Joka tapauksessa, ostin kirjan ja ja lukaisen läpi.

Ensi viikolla olen menossa vielä parille muullekin luennolle: "Raising a Strong Willed Child" ja " "What Boys Need". Täytyy alkaakin katselemaan ympärilleni, täällä menee nimittäin paljon ilmaisia ja erittäin mielenkiintoisia luentoja harva se viikko.

Vielä täytyy mainita, että pääsimme tänään Juhan kanssa pitkästä aikaa viettämään iltaa kaksin. Kävimme katsomassa elokuvan Avatar 3D versiona ja sen jälkeen vielä drinkeillä. Elokuva oli todella vaikuttavasti tehty, juoni mukava ja loppukin amerikkalaisittain onnellinen. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ehkä leffa olisi voinut olla aavistuksen lyhyempi.

http://www.avatarmovie.com/index.html