Lento lähti jo kolmelta, joten Seattlessa olimme jo viiden maissa. Hyppäsimme taksiin ja aloimme matkan elämäni surkeimman taksikuskin kanssa. Persoonana hän oli oikein mainio, kertoi koko elämän tarinansa, mutta suuntavaisto hänellä tuntui pettävän pahemman kerran. Ensin poikkesimme päämoottoritieltä jollekin pienemmälle tiellä ja ajelimme sitä hyvän tovin, ennen kuin kuski äkkäsi tehneensä virheen. Kun sitten lopulta löysimme oikean liittymän, niin sitäkin ajelimme väärään suuntaan kunnes tie päättyi. Siinä kohtaa sitten soitimme majoittajallemme joka lupasi noutaa meidät matkan varrella näkemämme kaupanpihasta. Pääsimme perille ja saimme majapaikkaan vielä kolmannen suomikouluopettajan New Yorkista.
Kyseessä oli kaksi-päiväinen koulutus, johon opettajiksi saimme kaksi reipasta Nuoren Suomen -vetäjää Siilinjärveltä. Koulutuksen aiheena olivat "Kieli, kulttuuri ja motorinen oppiminen".
Perjantai-ilta meni todella mukavasti viiniä maistellen ja toisiimme tutustuen, taustalla soi tietysti suomimusa
.
Lauantai-aamuna aloimme kurssin tehokkaasti liikkuen ja muutenkin koulutuksessa liikuimme ja leikimme itse jo unholaan jääneitä perinteisiä ulkoleikkejä. Hauskin taisi olla lipun piilotus, jota yhteistuumin halusimme pelata vielä toiseen otteeseen vain huvin vuoksi. Muita mukaansa tempaavia leikkejä olivat mm. tervapata, polttopallo ja viimeinen pari uunista ulos.
Sunnuntai-illaksi siirryimme Seattlen keskustan hotelliin. Illallisella kävimme hotellin omassa ravintolassa ja otimme aivan uskomattoman hyvän menu kokonaisuuden. Annokset oliva pieniä, mutta suussa sulavia.
Maanantai päivä oli varattu kokonaan kaupungin kiertelyyn. Kävimme Space Needle:ssä ihastelemassa maisemia http://www.spaceneedle.com/ sekä Pike Market Place- kauppahallissa ihmettelemässä menoa http://www.pikeplacemarket.org/frameset.asp?flash=true . Päivä meni mukavasti seikkaillessa ja kierrellessä kaupunkia ja kymmenen aikaan illalla lähti lento takaisin kotimatkalle.
Pojat olivat tietysti nukkumassa, mutta aamulla oli ilo ylimmillään kun äiti oli tullut takaisin. Kyllähän sitä itselläkin vähän ikävä pääsi tulemaan, mutta ehdottomasti piristi!
Tässä vielä kuva Oskun luokkaretkestä lastenmuseoon, johon lähdin valvojaksi mukaan.

Voi että miten ihana breikki arjesta. Kade.
VastaaPoista