Onhan tässä ollut taas vaikka mitä...näin kesäviikonloppuina tuntuu, että tapahtumat vaan lisääntyvät ja kaikkiin tapaamisiin ei vaan ehdi.
Toukokuussa vietimme suomikoulun kevätjuhlaa puistoilun merkeissä. Kaikki osallistujat toivat jotain syötävää ja juotavaa, lauloimme suvivirttä ja pellekin kävi hauskuuttamassa lapsia ja aikuisia. Täällähän ei kouluissa vietetä varsinaisia kevätjuhlia, kukin luokka voi juhlistaa koulunloppua omalla tavallaan, mutta suomikoulun kevätjuhla on mukava korvike.
21. toukokuuta oli Juhan synttärit, mutta siirsimme juhlinnan seuraavalle päivälle. Osittain siksikin, koska Oskun koululla oli juuri tuona torstaina avoimet ovet ja yhteispäivällinen. Hauska tapahtuma, Osku esitteli koulutöitänsä ylpeänä ja Kapsukin pääsi kurkkimaan tulevaan luokkaansa.Perjantaina oli vuorossa Kapsun leikkikoulun nyyttäripuisto. Suurin osa Kapsun luokkakavereista on intialaisia tai aasilaisia ja voitte arvata sitä makujen kirjoa minkä siellä lautaselleen sai. Itse olin tylsä ja ostin vain suklaaleivoksia kaupasta. Ilman kommelluksiakaan ei selvitty, mutta tällä kertaa vuorossa oli "vanhin poikani" Juha, joka hyppäsi kiipeilytelineen tankoa vasten ja mursi nenänsä. Nyt on sitten sekin koettu.
Illalla oli Juha synttäriyllätyksen vuoro. Pakattiin yökamppeet mukaan ja lähdettin ajamaan pohjoiseen. No tässä vaiheessa Juha jo tiesi meidän olevan menossa Berkeleyn ystävien luokse. Siellä vähän aikaa hengailtuamme tulikin paikalle kaksi lastenvahtia(ja olivat muuten tohtoreita molemmat, että eivät ainakaan alikoulutettuja) ja me neljä aikuista jatkoimme matkaa autolla pohjoiseen. Juha yritti kovasti arvailla mihin oltiin menossa, mutta aikalailla loppuun asti päästiin ennen kuin hänelle valkeni mistä oli kyse. Olimme ostaneet liput Sonoman Jazz festareille ja illan esiintyjänä oli Joe Cocker. Olihan romanttinen ilta, tosin yllättävän viileä sää?! Onneksi ystävät lainasivat mukaan muutaman kerroksen vaatetta, kiitos!!!
Konsertin jälkeen kävelimme vielä pitkin Sonoman kauniita katuja ja ajelimme hiljakseen kotiin. Jäimme ystäville yöksi ja saimme kuulla lastenvahdeilta miten ihania poikia meillä onkaan. On se hyvä, että osaavat olla vieraskoreita :)Seuraavana päivänä kävimme porukalla puistoilemassa Berkeleyn satamalueella. Siellä on tosi hauska puuhapaikka, jossa lapset saavat vasaroida, sahata ja maalata aivan aidoilla välineillä. Pojat olivat aivan innoissaan, äiti oli vain huonosti varustanut perheensä. Vaatteita oli liian vähän ja tietysti Kapsulla oli juuri ostettu valkoinen huppari päällä. Onneksi saimme lainata ystävien pesukonetta, kiitos siitäkin!
Iltapäivällä H-M lähti vielä minun kanssa Crate and Barrelin outlettiin, ja sieltä tarttuikin mukaan mukavia juttuja ensi kuun tupareita varten.Illalla ajelimme kotiin ja aloimme pakkaamaan uutta seikkailua varten. Toisilla ystävillä oli yksi telttapaikka vapaana, ja me lähdimme yhdeksi yöksi testaamaan, miten telttailu sujuu tänä vuonna. Ja oikein kivastihan se meni. Paikka oli Joseph D. Grant puisto,korkealla kukkuloilla ja jo menomatka oli toinen toistaan upeampaa maisemaa. Pojat leikkivät(ja tiskasivat) kavereiden kanssa ja me aikuiset istuimme iltaa nuotion ääressä.
Kyllä tuollainen luonnonhelmassa retkeily tekee hyvää, vaikka jälkipyykki onkin aikamoinen. Ennen kuin lähdimme kotiin, ajoimme vielä aivan vuorenhuipulle, jossa sijaitsee Lick Observatory(tähtitorni). Ehdimme juuri parahiksi paikalle, jotta pääsimme mukaan katsomaan valtavan isoa teleskooppia(halkaisija 40 tuumaa). Upeat näkymät ja jännittävä mutkainen tie, onneksi kukaan ei alkanut voimaan pahoin.
Tämä viikko onkin mennyt pyykätessä ja kotia järkätessä. Huomenna on Kapsun viimeinen preschool päivä ja valmistujaisjuhla.
Hyvä Juha ;)
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa kyllä synttärijuttukin!