Onneksi viikonloppuna saimme taas hyvät ystävät Berkeleystä kylään ja tuntui että itsekin heräsi taas eloon. Viikonloppu menee aina liian nopeasti ystävien kanssa. Ystävämme olivat varanneet liput Tuomas -veturi musikaaliin, joka pidettiin tässä aivan meidän lähellä. Valitettavasti Kapsulla nuosi uudestaan lämpö juuri tuon musikaalin ajaksi, eikä millään jaksanut lähteä. Nukkui kolme tuntia ja sen jälkeen olikin kuin ei mitään olisi ollutkaan?
Minä, Osku, Hanna-Mari ja Patrik kävimme musikaalissa ja hauskahan se oli tietysti. Lavalla taisi olla ainakin viisi aikuisen mentävää eri junaa. Iloisia lauluja ja kiva tarina. Mukavaa, kun lapset pystyvät jo seuraamaan tuollaista esitystä täysin englanniksi! Lohdutuspalkinnoksi ostimme tietysti Kapsulle ja Valtsulle Tuomas-veturi paidat ja ne tuntuivat tyydyttävän kotiinjääneiden mielet.
Sunnuntaina me kävimme katselemassa asuntoja, niitä oli tullutkin lähi viikkoina kierrettyä, ja taisimme löytää oikean(jätimme heti hakemuksen sisään).
Iltapäivällä oli vielä suomikoulu. Tunti meni muuten mukavasti, mutta laulaminen sai yskäni taas alkamaan ja lopputunti olikin aika ikävä. Illalla mietiskelimme asuntoa, se todellakin jäi kutkuttamaan mieltä. Maanantaina saimme soiton, että hakemuksemme oli mennyt läpi. Täällähän he tarkastavat vuokrahistorian edelliseltä vuokranantajalta sekä soittavat työnatajalle ja varmistivat työhistorian ja työn jatkuvuuden.
Tiistaina kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja nyt meillä on sitten vasta valmistunut neljän makuuhuoneen talo, kivalla takapihalla. Niin ja nyt on vierashuone/työhuone omalla kylppärillä, että näihin puitteisiin kannattaa matkata jo vähän kauempaakin ;)
Tuollaisen talon voisi vaikka ostaa! Laitan tänne kuvia ensi viikolla, koska ystävällinen vuokranantaja antoi luvan alkaa jo siirtämään tavaroita talolle. Vuokranantajan kuvio on muutenkin aika mielenkiintoinen, tyttö joka taloa esitteli ja joka mutenkin hoisi koko homman on talojen(vieressä toinen samanlainen talo) omistajien tytär. Kun Juha tinki vielä vuokranhinnasta( ja sai tietysti tahtonsa läpi), niin tytteli oli sanonut, että kyllä se hänelle sopii, mutta pitää varmistaa vielä äidiltä.
Ja kiitos jo etukäteen ihanille ystäville, jotka tarjoutuivat auttamaan muutossa. Upeaa kun tuollaisia ihmisiä on olemassa!
Muuten olemmekin harrastaneet normaalisti jo tällä viikolla; luistelut, jalkapallot ja jumpat...kovin on urheilupitoista. Sekä tietysti olen aloittanut pakkaushommat!

Onnea uuden kodin johdosta. Ei varmaan tarvitse teitä ihan vähään aikaan odotella Suomeen palaavaksi:)
VastaaPoistaKiitokset! No mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma. Toivotaan, että ei tarvitse vähään aikaan lähteä, ei tuo muuttaminen niiiiiin hauskaa ole.
VastaaPoista