skip to main |
skip to sidebar
Oscar 6v.
Osku täyttää tänään 6-vuotta! En voi uskoa, että on kulunut jo kuusi vuotta, kun pikkiriikkinen vauvamme syntyi. Aamulla noustiin aikaisin, kun skype alkoi soimaan onnittelulaulujen merkeissä. Kiitokset Oskulta Sirpa tädille ja mummulle soitoista ja erityiskiitos vielä kummeille osuvasta synttärilahjasta. Eihän poikia meinannut saada aamupalapöytään, kun piti alkaa rakentamaan junarataa, jotta nähdään miten hienosti puomit laskivat tasoristeyksessä junan saapuessa ja kaukosäätimellä ohjattava express juna oli yliveto. En edes tiennyt, että tuollaisia on myynnissä!
Tänä iltana Osku saa päättää ravintolan johon menemme koko perhe syömään illallista, mutta varsinaiset kaverisynttärit pidämme vasta ensi viikolla, kun koulut ovat kunnolla alkaneet.
Viikonlopusta vielä sen verran, että se meni tietysti aivan liian nopeasti. Kävimme perinteisesti uima-altaalla ja kuntoilemassa. Perjantai-iltana otimme Kapsulta polkupyörästä apupyörät pois. Siitä hän lähti samantien polkemaan, mutta käännöksiä piti vielä hioa seuraavana päivänä muutaman kaatumisen ja laastarin merkeissä. Kapsu suorastaan puhkuu ylpeyttä; hän osaa ajaa ilman apupyöriä!
Valtsusta on tullut varsinainen Ville Vallaton. Ärsyttävin keksintö tällä hetkellä on ruoan heittely ja maitomukin kumoaminen kesken syönnin. Jäähypenkki on jo hänelläkin käytössä, mutta parhaiten tuntuu tehoavan pinnasänkyyn vienti. Hänen hymynsä kyllä sulatta sydämet ja saa kehuja missä vaan liikutaankin.
Lauantaina Juha kävi poikien kanssa San Josen lastenmuseossa. Osku on sinne kovasti hinkunut ja toivoi, että isikin välillä lähtisi mukaan. Hauskaahan heillä siellä oli ja me hoitelimme Valtsun kanssa sillä aikaa kauppaostokset ym.

Sunnuntai-iltana oli sitten minun vuoroni lähteä isompien poikien kanssa ja suuntasimme elokuviin. Kävimme katsomassa Disneyn uuden leffan WALL E. Se olikin vähän erityyppinen piirretty ja soveltuu aikuisillekin kivasti. Walle ei puhunut ollenkaan, joten juonta on helppo seurata vaikka ei kieltä ymmärtäisikään. Ihmiset elokuvassa olivat todella ylipainoisia, lentävillä tuoleilla ajelevia laiskimuksia jotka puhuivat toisilleen vain puhelimen välityksellä. Tuli ihan kylmät väreet, toivottavasti todellisuus ei ole jotain tuollaista.
Tässä vielä pari valokuvaa Cupertinon keskustasta, johon kävelimme(pojat pyöräilivät) viime viikolla jäätelölle.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti