Hups, elokuu meni ja nyt ollaan jo pitkällä syyskuussa.
Suomen reissu meni mukavasti. Näimme ystäviä ja sukulaisia, rantailimme ja vain olimme. Suomi näytti samalta kuin lähtiessä, tietysti vuodenaika oli eri. Yksi asia kuitenkin yllätti, meistä molemmista tuntui, että Suomi on paikka mihin asetumme. Tämä täällä olo on välivaihe, josta nautimme perheenä, mutta tänne ei kuitenkaan jäädä lopullisesti.
Lento taikaisin Suomesta oli kamala. Molemmat vanhemmat pojat saivat päähänsä, että lentokoneen vessassa ei voi käydä. Osku suostui loppujen lopuksi käyttämään vessaa, kunhan pöntön veti vasta, kun hän oli poistunut sieltä. Kapsu oli hankalampi juttu. Hän hyppi jalat ristissa ja parkui hätäänsä puolituntia. Loppujen lopuksi keksimme laittaa hänelle Valtsun vaipan(tosin siinäkin oli aikamoinen taistelu) ja tietenkään vaippaan pissaaminenkaan ei sujunut helposti. Kun sitten pääsimme lentokoneesta ulos Osku parka oksensi terminaaliin ja Valtsun rattaista oli rengas hajonnut kuljetuksessa. Kaikki koneessa olleet taatusti huomasivat meidän läsnäolomme...tuon pahemmaksi ei kai voi matkanteko enää mennä?
Äitini tuli mukanamme Suomesta ja pääsi oikein limusiini kyydillä lentokentältä Cupertinoon. Aika yllättävää, mutta limusiini on tiettynä aikana päivästä edullisempi ja tilavampi tapa matkustaa kuin taksi.
Arki alkoi heti seuraavana päivänä ja Osku lähti koulutielle. Täällä koulu(Kindergarten) aloitetaan jo viiden vanhana. Mietimme koulun aloitusta koko alkukesän ja päädyimme kuitenkin kokeilemaan koulun aloitusta. Valittavissa on joko aamu-tai iltapäiväaika ja me saimme iltapäivän 10:55-15:05. Osku käy koulussa joka päivä ja siellä todellakin jo opetellaan kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Oskulla oli vaikeuksia istua paikallaan ja kuunnella opetusta josta ei kielen vuoksi paljon ymmärtänyt. Hän ei myöskään ollut innokas kouluun lähtijä. Pidimme opettajan ja rehtorin kanssa pienen palaverin ja tämän jälkeen kaikki muuttui täysin. Olen todella positiivisesti yllättynyt koulun suhteen. Opettaja on aivan mahtava ja tuntuu rakastavan työtään. Juuri eilen hän kertoi koulun jälkeen miten Oskulla menee ja miten valtavasti hän on kehittynyt. Osku itsekin suorastaan juoksee kouluun, joten paikka on hänelle itsellekin mieleinen.
Myös Kapsulla alkoi koulu(preschool)joka on 3-vuotiailla aika leikin pohjalla. Käyvät nallekarhu piknikeillä jne. Ensimmäisellä kerralla poikaparka oli parkunut melkein koko ajan sen jälkeen kun olin lähtenyt, mutta seuraavalla viikolla jäi jo reippaana kouluun. Kapsulla koulua on vain kaksi kertaa viikossa ja onkin alkanut kyselemään miksei pääse sinne useammin.
Me aikuisetkin aloitimme jotain, nimittäin jäsenyyden YMCA:ssä. Se on kuntoklubi, jossa on kunnon uima-allas ja kuntosali sekä paljon erilaisia jumppia ja mikä parasta lastenhoito sisältyy jäsenyyden hintaan. Jäsenyys maksaa koko perheeltä 80 dollaria kuussa.
Tässä vielä pari poikien letkautusta:
Osku tokaisi tänään ruokapöydässä:"Äiti tämä sun pizza maistuu ihan pahvilta."
Eilen koulusta tullessa hän aiheutti päänvaivaa visaisella kysymyksellä: "Äiti, mikä se netti on?"
Ja Kapsu selitti värivalintaansa vaaleanpunaisen mukin suhteen:"Mä otan pinkin, koska mä tykkään tytöistä."
perjantai 21. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Moikka ja terveisiä töistä, on hauska lueskella näitä teidän kuulumisia :) Iloa, valoa ja aurinkoa elämään!
VastaaPoistaOn aina mukavaa kuull tuollaisia tarinoita lentomatkustamisesta... Älä Juha sitten ala intoilemaan liikaa sen punttisalin kanssa, ettet ole hirvittävä möykky ensi kesänä ;)
VastaaPoistaJamppa