Osku jo tervehtymässä

Osku sairastui Kawasakin tautiin joka on erittäin harvinainen. Eniten tautitapauksia on ollut Japanissa ja alle viisi vuotiailla pojilla. Kawasakin taudin aiheuttajaa ei tiedetä, mutta sen taustalla arvellaan olevan bakteerin tai viruksen aiheuttama tulehdus. Se ei ole tarttuvaa eikä tauti periydy. Lisää taudista voi lukea esim.tältä sivustolta:

http://www.printo.it/pediatric-rheumatology/information/Finlandia/6.htm

Kun Oskun lääkäri ensimmäisen kerran mainitsi Kawasakin taudista olimme aika epäileväisiä diagnoosin suhteen. Emme olleet koskaan kuulleet koko taudista ja sen epämääräisyys kuulosti oudolta. Täytyy kuitenkin antaa kaikkia kunnia tälle nuorelle aasialaislääkärille, joka osasi tehdä diagnoosin näin nopeasti ja ohjasi Oskun oikeaan hoitoon epäröimättä.

Nyt uskallamme jo huokaista helpotuksesta, vaikkakin taudin hoito jatkuu vielä jonkin aikaa. Sairaalassa olo meni hyvin. Osku sai hyvää ja ennen kaikkea nopeaa hoitoa ja tervehtyi silmissä. Vaikeinta oli ollut asperiinin ottaminen. Sitä oli piiloteltu suklaavanukkaan ja omenahilloon sekaan ym., mutta aina hän jostain keksi, että häntä yritetään taas huijata. Asperiinia Oskun tulee ottaa vielä kaksi viikkoa joka kuudestunti 400mg. Aika hurja määrä, mutta tämä on osa hoitoa.

Vietimme koko perhe päivän sairaalassa Oskun tukena ja pojilla tuntui olevan suunnattoman hauskaa taas pitkästä aikaa. Sairaalassa oli mukava leikkihuone, jossa pojat viihtyivät.

Sairaalan palveluissa ei ole mitään moitteen sanaa. Yksityishuoneessa oli televisio ja videot sekä iso kasa uusimpia Disneyn elokuvia. Juhalle järjestyi nojatuolista muuntuva sänky ja myös hänelle tarjoiltiin ruoka. Ruokalajit sai itse valita ympyröimällä menusta sen mitä haluaa. Jälkiruoka vaihtoehtoina mm. jäätelö tai suklaavanukas. Hoitajat olivat erittäin mukavia ja asiantuntevia. Omalääkäri oli tietenkin kokoajan prosessissa mukana. Hän kävi sairaalassa kaksi kertaa Oskua katsomassa. Ensiviikolla menemme vielä omalle lääkärille ja tämän lisäksi tulee kaksi tarkastuskäyntiä kardiologille. Omalääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että hoito tuli niin hyvissä ajoin, että mitään muutoksia sydänverisuoniin ei vielä ehtinyt tulla.

Meillä oli todellakin onni matkassamme. Tarina olisi voinut päättyä paljon surullisemminkin.